Haave omista poroista toteutui
Anne-Mari Kovalainen tekee poroille lehtikerppuja talven varalle. Suomenlapinkoirat ovat avuksi etenkin, kun poroja täytyy ajaa pois viljelyksiltä. Janne Koskenniemi Kuva: Viestilehtien arkistoPELLO (MT)
Pellon Puolamajärvellä asuva Anne-Mari Kovalainen haaveili kauan omista poroista ja siihen liittyvästä elämäntavasta. Hän on viihtynyt aina luonnossa ja pitää eläimistä.
Hänelle sanottiin, ettei poroja voi ottaa, kun ei ole poromerkkiä. Pitkään hänellä olikin vain kilejä, ankkoja ja kanoja.
Vuonna 2006 Kovalainen oli katsomassa Lankojärven porokisoja. Kisojen vasa-arvoista hän voitti kuin voittikin itselleen kauan toivomansa poron.
”Poromiehet tulivat kysymään minulta, että mitä sen vasan kanssa nyt tehdään. Vastasin heille, että haluan sen kotiin.”
Vasa sai korviinsa poromerkin yhdeltä ja piltan eli muovisen lisämerkin toiselta poromieheltä.
”Talvella syötin sille kilin heinää sekä hommasin väkirehua ja jäkälää.”
”Kyllä vähän arvelutti keväällä päästää Nalleksi kutsuttua poroa metsään. Miten nyt yhden ainokaisen poron voisi enää syksyllä löytää?”
Syksyllä Kovalainen meni ensimmäisiin erotuksiin ja sai Nallen kotiaitaan.
Kovalainen osti poromerkin, jossa oli valmiina jo kaksi vaadinta. Nalle täytti merkin kolmen poron kiintiön.
Myöhemmin hän on ostanut vielä kuusi merkkiä, joissa kolmessa oli mukana isommat karjat. Niiden myötä hän on nyt porotuen piirissä.
”Varmaan poromiehet aluksi ajattelivat, että onkohan tuosta mihinkään. Osa innostuu poroista hetkeksi, mutta sitten töiden takia tai taloudellisista syistä porohommat jäävät muille.”
Päättäväisyydellä ja innolla Kovalainen kuitenkin lunasti paikkansa poromiesten riveissä.
”Teen kaikki työt mitä miehetkin: ajan mönkijää, nyljen, suolistan ja otan poroja kiinni. Näissä hommissa täytyy olla lujaluontoinen eikä saa ottaa itseensä.”
Hänen lapsuudenkodissaan on ollut huoltoasema ja aikaisemmin Kovalainen on työskennellyt kuljetusalalla.
”Miesten maailma on minulle tuttu.”
Poronhoidon Kovalainen on oppinut kuuntelemalla muiden poromiesten kokemuksia. ”Poromiesten sanomisia täytyy välillä punnita. Joskus tuntuu, että vedätetään.”
Porohommia on vaikea hoitaa yksin. Työporukkaa tarvitsee paljon esimerkiksi erotuksiin, vasanleikkuuseen, teurastukseen ja aitojen korjaamiseen.
”Nyt porohommissa on meillä Palojärven paliskunnassa neljä eri ettoporukkaa. Meidän ettoporukassa on säännöllisesti neljän hengen työporukka. Väki ukkoutuu ja nuoria hommiin sitoutuneita poromiehiä tarvittaisiin lisää.”
Porotalous elää kiinni vuodenaikojen ja vuosien rytmissä. Tämä näkyy myös poronhoitajan tilipussissa laihempina ja lihavampina vuosina.
”Kun lihat myy suoraan kuluttajalle, saa niistä paremman tuoton.”
Lisätuloja Kovalainen on hankkinut majoitustoiminnasta nyt toista vuotta. Pihapiiristä löytyy persoonallisia ja eritasoisia majoituspalveluita Puolukkamaan pirtit -nimen alla.
”Voin majoittaa pihapiiriin 23 henkeä ja 15 kilometrin päähän 6–8 henkilöä.”
Lisäksi hän työskentelee talvisin pari kuukautta läheisellä tilalla porosafareilla.
Pientä lisää hän saa marjojen ja valokuvien myynnistä.
LAURA KYLMÄMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
