UUTISTAUSTA Euro selvitti superviikon
Syyskuun ”superviikko” europolitiikassa alkaa olla paketissa. Ainakin päälle päin se päättyi euron puolustajien voittoon.
Superviikon aloitti edellistorstaina Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi, joka lupasi ostaa rajattomasti kriisimaiden lainoja, kunhan ne hakevat tukipakettia ja suostuvat tiukkoihin ehtoihin.
Markkinat kiittivät, ja kriisimaiden korot laskivat. Setelirahoitusta kammoavassa Saksassa suututtiin, varsinkin kun maineikkaan Bundesbankin pääjohtaja Jens Weidmann äänesti ainoana jäsenenä velkakirjaostoja vastaan.
EKP:n päätös jäi kuitenkin pian toiseksi, kun Yhdysvaltain keskuspankki FED ilmoitti viikkoa myöhemmin käynnistävänsä setelipainon jo kolmatta kertaa. Uusia dollareilta pumpataan Amerikan talouteen nyt 85 miljardin kuukausivauhtia. Niinpä kriisivaluutta eurolla sai perjantaina jälleen 1,3 dollaria.
Inflaatiopelkoja merkittävämpää Draghin päätöksessä oli, että keskuspankki muutti
itsensä käytännössä euroalueen valtiovarainministeriöksi.
Rahan pumppaaminen talouteen voi olla rahapolitiikkaa, mutta rahan pumppaaminen tiettyihin maihin sillä ehdolla, että ne tekevät mitä EKP käskee, on ihan normaalia talouspolitiikkaa.
Euromaiden päämiehille linjanmuutos lienee kuitenkin helpotus. Uusien tukipakettien sorvaaminen on helpompaa, kun Draghi on shekkivihkonsa kanssa paikalla.
EKP:n jälkeen markkinoita piti jännityksessä Saksan
perustuslakituomioistuin. Monet ehtivät jo julistaa euromaiden kriisirahaston kuolleeksi, mutta punahattuiset saksalaistuomarit näyttivätkin keskiviikkona vihreää valoa sekä EVM:lle että EU-maiden talouskurisopimukselle.
Samana päivänä pidetyt Hollannin vaalit päättyivät nekin yllättäen eurokriitikkojen tappioon. Vielä muutama viikko sitten euromyönteisen pääministerin Mark Rutten
liberaaleille povattiin pahoja vaikeuksia. Vaalipäivänä puolue ylsi historiansa parhaimpaan tulokseen. Hallituskumppanikseen Hollannin liberaalit ovat saamassa vielä euromyönteisemmät demarit.
Pikaloikan maahanmuuttovastaisesta populismista EU-vastaisuuteen tehneelle Geert Wildersille tuli takkiin oikein kunnolla.
Keskiviikkona käynnistyi myös EU-komission uusin integraatiovyörytys. Sisämarkkinakomissaari Michel Barnier aikoo siirtää pankkivalvonnan EKP:n lasitorniin kolmen kuukauden varoitusajalla.
Kunnianhimoa ei puuttunut komission puheenjohtajalta Jose Manuel Barrosoltakaan, joka uskalsi unionin tila -puheessaan väläyttää jopa tunteita herättävää F-sanaa (federation = liittovaltio). Perjantaina talouskomissaari Olli Rehn vielä hehkutti, miten ”hyvä viikko Euroopalle tämä oli”.
Markkinat näyttävät rauhoittuneen toistaiseksi, ja välittömät pelot euron hajoamisesta hälvenivät. Kriisimaiden taloudesta kuuluu vaihteeksi ainakin osittain myönteisiä uutisia.
Vielä suurempi ongelma on kuitenkin ovella. Talous hyytyy nyt myös euroalueen vahvoissa osissa. Pahimmillaan Eurooppa on Japanin tiellä, jossa talouskasvu ei ole lähtenyt kunnolla vauhtiin sitten 1990-luvun.
Lisäksi EU-mailla on iso valinta edessään.
Halutaanko eroon koko projektista, vai ryhdytäänkö rakentamaan oikeasti demokraattista liittovaltiota? Vai jatketaanko nykymenoa, jossa muodollisesti itsenäiset valtiot siirtävät pala palalta valtaansa komission ja keskuspankin virkamiehille?
niklas holmberg on MT:n Brysselin kirjeenvaihtaja.
niklas.holmberg@
mt1.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
