Valoa kohti

SANA SUNNUNTAIKSI

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt?

Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.”

Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen

kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit

ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä

syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on

ilmoitettu profeetan kirjassa:

- Sinä, Juudan Betlehem,

et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,

sillä sinusta lähtee hallitsija,

joka on kaitseva kansaani Israelia.”

Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.”

Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen.

Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät

taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

Matt. 2: 1–12

Meillä on täällä Jalasjärvellä ollut aika monta vuotta kirkonkylän raittia valaisemassa jouluvalot. Ne sytytetään adventtina ja palavat loppiaiseen asti. Me saamme täällä kulkea pimeimmän vuodenajan ylimääräisten tähtien valossa.

Loppiaisen evankeliumi puhuu tähdestä. Se johdatti itämaan tietäjät aikanaan oikeaan osoitteeseen. Ilman tähteä he eivät olisi löytäneet perille. Kun he tulivat Jerusalemiin, he menivät aluksi kuningas Herodeksen palatsiin kysymään vastasyntynyttä lasta. Siellä ei asiasta tiedetty mitään mutta kiinnostuttiin kyllä kovasti.

Herodes pyysi tietäjät salaa

luoksensa ja pyysi heitä ottamaan selville lapsen tarkan syntymäpaikan

ja ilmoittamaan sen hänellekin. Hänkin haluaa tulla kumartamaan vastasyntynyttä.

Tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti johdatti heidät oikeaan paikkaan Jeesuksen luo. He löysivät etsimänsä, polvistuivat, avasivat arkkunsa ja ojensivat lahjansa Jeesukselle: kullan, suitsukkeen ja mirhan. Odotus oli palkittu: Jeesus oli löytynyt.

Loppiaista vietetään kirkoissamme lähetyspyhänä. Jeesus on syntynyt maailman Vapahtajaksi, valoksi kaikille ihmisille. Moni kokee tänäkin päivänä oman tähtihetkensä, kuten

tietäjät aikoinaan, kun saa ensimmäisen kerran elämässään kuulla Jeesuksesta, omasta Vapahtajastaan.

Tuntuu joskus aika uskomattomalta kuunnella lähettien kertomuksia työstään. On vaikea ymmärtää sitä riemua, mikä ihmisessä syntyy, kun hän saa kuulla Jeesuksesta. Se muuttaa hänen koko elämänsä. Meidän on tätä vaikea ymmärtää, koska olemme kasvaneet tähän uskoon. Meidät on pieninä kasteessa liitetty Jeesuksen opetuslapsiksi ja olemme koko elämämme ajan saaneet kuulla Jeesuksesta. Uskosta on tullut luonnollinen osa elämää.

Vuosi on aluillaan, vasta muutama päivä on eletty tätä uutta vuotta. On hyvä muistaa Jeesuksen sanoja, jotka meille on kasteen hetkellä sanottu: ”Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”

Jeesus kulkee vierellämme tänä alkaneena vuotena. Hän viitoittaa meille tien. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Avaa artikkelin PDF