Virosta nähtynä S- ja K-ketjut suosivat suomalaisia tuotteita
Isoja tiloja tarvitaan tehokkuuteen, pieniä maaseudun asuttuna pitämiseen, Viron maaseutuministeri Urmas Kruuse sanoo. toomas volmer Kuva: Viestilehtien arkistoTallinna, Viro (MT)
”Suomen kauppojen hyllyille pääsy on taide sinänsä”, Viron maaseutuministeri Urmas Kruuse huoahtaa.
”Se olisi ehkä helpompaa, jos Lidl kasvaisi Suomessa.”
Eri asia on, onko vaikeuden syy S- ja K-ketjujen isänmaallisuus vai Matti Vanhasen kaltaiset kuluttajat, jotka vaativat hyllylle tutun maitopurkin.
Puheena on erityisesti maito. Sitä Viro tuottaa 80 prosenttia yli oman tarpeen. Vientipotentiaalia on ministerin mukaan muissakin tuotteissa.
Maitotuotteiden valmistus on kuitenkin ministerin mielestä liian vähäistä. Se merkitsee, että maitoa pitää viedä purkitettuna.
”Siinä lähimarkkinat ovat korvaamattomat. Naapurien välinen kauppa on muutenkin tärkeää.”
Tuoremaidon viennistä menee Latviaan ja Liettuaan kolme neljäsosaa, Suomeen 12 prosenttia. Maitotuotteille Viro on etsitnyt uusia markkinoita 19 maasta, kun vienti Venäjälle estyi.
Kruuse ei peittele, etteikö viennin lisääminen Suomeen kiinnosta.
”Suomalainen suosii suomalaista, mutta kunhan vielä parannamme hinta–laatusuhdetta...”
Tehokuudessa Viron maidontuotanto kyllä pärjää, Kruuse kehaisee. MT kertoi toukokuussa 2 500 lehmän maitotilasta.
”Tehokkuudessa olemme tietyissä asioissa kolmen parhaan joukossa EU:ssa. Pystymme kilpailemaan, kun laatu on riittävä.”
Virossa ei kuitenkaan ole pelkästään isoja tiloja. Suurin osa on yhä pieniä, yli joka toinen alle 10 hehtaaria.
”Keskikokoisia tiloja meillä ei oikeastaan olekaan.”
Jakaantuminen isoihin ja pieniin tiloihin sopii maaseutuministerille.
”Isot tilat ovat kilpailukykyisiä. Pienet tilat puolestaan pitävät maaseudun asuttuna.”
Pienilläkin tiloilla on Kruusen mukaan mahdollisuus pärjätä yhteistoiminnalla, laadulla ja pieniin markkinarakoihin tarkoitetuilla erikoistuotteilla.
”Meillä ei tosin ole samanlaista osuustoimintaa kuin Suomessa”, ministeri harmittelee. Neuvostokolhoosit pilasivat osuustoiminnan nimen.
Virossa kävijä ei voi olla huomaamatta rikkaruohottuneita peltoja. Kruusen mukaan viime vuosina maata, ”mustaa kultaa”, on otettu taas käyttöön.
”EU-jäsenyyden alussa 2003 maatalousmaata oli 790 000 hehtaaria, nyt 950 000. Tavoite on miljoona hehtaaria. Silloin on sopiva tasapaino tuottavuuden ja ympäristön välillä.”
Tavoite merkitsee, ettei kaikkea 25 vuotta sitten viljelyssä ja laitumena ollutta maata oteta enää käyttöön.
Osaa pelloista viljelevät ulkomaalaiset.
”Oleellista ei ole omistus, vaan se, että maa pysyy tuottavana ja syntyy aiempaa paremmin palkattua työtä myös maaseudulle.”
Viron viljelijät viestivät Kruusen mukaan ministerilleen samoja asioita kuin Suomessa ja yleensä EU:ssa: liikaa byrokratiaa, kaupalla liian vahva asema. Niistä ministerit puhuvat kokouksissaan itsekin.
Ja sitten on Viron EU-jäsenyyttä ehkä pahimmin hiertävä asia: maatalouden tuet ovat vain 75 prosenttia EU:n keskiarvosta. Suomi on melko tarkkaan keskiarvossa.
EU-yhteistyötä Suomen kanssa Viro on tehnyt muun muassa Venäjän viennin estymisen synnyttämässä maitokriisissä ja viherryttämisen pelisäännöissä, Kruuse luettelee.
Tuotteistamisessa ja markkinoinnissa viljelijät tarvitsisivat Kruusen mielestä enemmän tukea kuin osaavat itse pyytääkään.
Kuluttajilta Kruuse toivoo Virossakin pientä kotiin päin vetoa.
”Nyt 90 prosenttia sanoo ostavansa kotimaista ruokaa, mutta ostoskorissa sitä on 60 prosenttia.”
”Osasyy voi tosin olla, että kuluttaja luulee ostavansa kotimaista, vaikka se ei sitä ole.”
Tunnetuin kotimaisuusmerkki Virossa on pääskynen. Muita merkkejä on Kruusen mielestä liikaakin. ”Se voi aiheuttaa sekaannusta.”
Kuluttajaa Kruuse kehottaa olemaan ”hyväntahoisen vaativa”.
”Jos kuluttaja tuntee merkit ja osaa vaatia hyvää kotimaista tuotetta, vaikka se olisi vähän kalliimpikin, tuottaja ja jalostajat kyllä ponnistelevat tarjotakseen sen.”
Heikki Vuorela
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
