LUKENUT MIES Sattumanville
Mikael Jungnerin kirjanen selittää paljon. Jos miekkonen tekee päätöksensä aina sen perusteella, osoittaako kellon sekuntiviisari vasemmalle vai oikealle, häntä ei olisi koskaan pitänyt valita Yleisradion pääjohtajaksi. Jutta Urpilainen sai jo rangaistuksensa, kun valitsi hänet SDP:n puoluesihteeriksi.
Jungner toteaa yhteiskuntien, organisaatioiden ja yksityisten ihmisten pyrkivän toiminnassaan ennustettavuuteen. Sattumia ei kuitenkaan pysty huolellisimmallakaan suunnittelulla välttämään. Hän arvelee markkinatalouden voittaneen suunnitelmatalouden, koska se pystyy paremmin hyödyntämään sattuman mukanaan tuomaa yhteisöllistä evoluutiota.
Jungnerin mukaan sattumia ei edes pidä vältellä. Onnekkaita sattumia kannattaa innokkaasti etsiä ja käyttää hyväksi. Teoria ei koske lottonumeroita, koska ne arpoo kone eikä elämä.
Hyvistä sattumista kannattaa pitää kirjaa ja hankkiutua vastaaviin olosuhteisiin, jolloin ne voivat toistua. Esimerkkejä hän poimii rakkauselämän alalta, joista hänen kohdallaan olemmekin usein saaneet lukea iltapäivälehdistä.
Tavoitteena on Nassim Talebin klassikon musta joutsen, erittäin epätodennäköinen, joka löytyessään mullistaa kaiken. Noin hurjien sattumien tavoitteluun tuskin kannattaa tavallisen kansalaisen heittäytyä. Evoluutio saattaa vaatia miljoonia vuosia ja ihmiselo on paljon rajallisempi.
Viikolla käsiteltiin eduskunnassa tekijänoikeuslakia. Toinen hyväkäs, Veltto Virtanen (ps.), piti hehkuvan palopuheen luovuuden puolesta ja kutsui vakautettuun elämään pyrkiviä vanhatestamentillisiksi. Valitettavasti Jungner ei lähtenyt sattumateoriansa kanssa luovuuden kilpalauluun.
PEKKA ALAROTU
Mikael Jungner:
Sattuma, tahto ja kohtalo. 89 sivua.
Kunnallisalan kehittämissäätiö.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
