Vain pieni osa villiturkiksista hyödyksi
Seija Halkola esittelee luonnosta pyydystetyn supikoiran muokattua turkisnahkaa. Sami Karppinen Kuva: Viestilehtien arkistoKURIKKA (MT)
Suomessa metsästetään yli 150 000 supikoiraa ja yli 50 000 kettua vuodessa. Muokkaamoyrittäjät Seija ja Reijo Halkola kummastelevat lukuja. Vain häviävän pieni osa näiden saaliseläinten turkiksista kulkeutuu muokkaamoon asti.
Modifur on kehittänyt villiturkisten keruujärjestelmää. Ahkerille metsästäjille yhtiö lähettää keruuastiat ja nahkoja varten suolaa. Kun pytty on täysi, yhtiö hakee sen.
”Meille riittää, kun metsästäjä nylkee saaliin ja suolaa nahkan”, Seija Halkola sanoo. Lähes kaikki turkiseläimet majavaa lukuun ottamatta on perinteisesti nyljetty ”tuppeen”, vain peräpäästä avaten.
Sitten nahkasta on kaavittu rasva pois ja nahka on pingotettu kuivatuslaudalle eli taanalle karvapuoli sisäänpäin. Ennen kuivumista nahka on käännettävä karvapuoli päälle.
Tuppeen nylky on työlästä ja vaatii ammattitaitoa, jota monella nykymetsästäjällä ei ole. Myös sopivat tilat puuttuvat. Supikoiran tai ketun nylkeminen keittiössä saattaa vaarantaa perhesovun.
Halkolat neuvovat nylkemään saaliseläimen levälleen vatsasta avaten.
Nylkeminen on helpointa heti, ennen kuin saalis jäähtyy ja muuttuu kuolonkankeaksi. Jalat saa katkaista ensimmäisestä nivelestä, kynsiä ei tarvitse ottaa mukaan.
Sen jälkeen nahkasta poistetaan suurimmat rasvakökkäreet ja laitetaan reilusti suolaa. Nahkan on annettava suolaantua ainakin 2–3 päivää.
Suolatusta supikoiran nahasta Modifur maksaa 17 euroa, punaketusta 15 euroa.
Suolattu turkisnahka säilyy kuukausia. Toinen vaihtoehto on pakastaminen.
”Pohjoisesta tulee punakettua, etelästä supikoiraa”, Reijo Halkola sanoo. Suomessa tuskin on saatu turkiseläintä, jota firmassa ei olisi muokattu.
Eläintentäyttäjille Kurikassa muokataan mitä ihmeellisimpiä nahkoja.
Osa on peräisin esimerkiksi Afrikasta. Tammikuussa lähti krokotiilinnahka.
Majavannahkoja tulee muokattaviksi pahimmoilleen pieni määrä. Seija Halkolan mielestä majavakin on erittäin hieno turkis.
Piisaminnahkoja tulee enää satoja vuodessa. Parhaimmillaan niitä muokattiin satatuhatta vuodessa.
Näädännahka kannattaa myydä muokkaamattomana, Reijo Halkola vinkkaa. Näädissä on paljon värieroja.
Koristetaljoiksi muokattavissa metsäkauriin ja valkohäntäpeuran nahkoissa on paljon suolausvirheitä. Suolaamattomista kohdista karva irtoaa muokkauksessa.
Ostamansa turkikset Modifur myy esimerkiksi Keski-Eurooppaan. Italiaan on lähetetty koe-erä supikoiran villiturkiksia. Halkolat odottavat, miten vienti lähtee vetämään.
Kiinan valtaville markkinoille tavara ei riitä.
Modifur Oy:n edeltäjät ovat muokanneet turkiksia Kurikan Panttilassa 1800-luvun lopulta asti. ”Armeijanharmaata lammasta tehtiin pitkään”, Reijo Halkola muistelee. Armeijalle muokattiin päivittäin 700 lampaannahkaa.
Lampaannahkoja yritys muokkaa vieläkin. ”Suomenlampaasta voisi hyvin tehdä samanlaisen brändituotteen kuin esimerkiksi islanninlammas on”, Seija Halkola sanoo.
Tarhaturkikset tulivat 1980-
luvulla. Vauhti kesti vuoteen 2008, kunnes kiinalaiset veivät markkinat. ”Tarhaturkiksia leivottiin 300 000 vuodessa”, Reijo Halkola muistelee.
Nyt yrityksen päätuotteet ovat lampaat, porot ja metsästäjiltä saatavat luonnonturkikset.
Modifur Oy työllistää Halkolan pariskunnan lisäksi kuusi vierasta työntekijää. Uusia valmiita turkismuokkaajia ei saa, oppi on annettava työn ohessa. Reijo Halkolakin haki aikoinaan muokkausoppia Saksasta ja Tanskasta.
Supikoiran tai ketun turkiksen muokkaukseen kuluu keskimäärin kymmenen päivää, 26 työvaihetta. Käsityötä on paljon, muokkausta ei voi automatisoida.
REIJO VESTERINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
