Rktl suosittaa rajoituksiahirvilupiin petoreviireillä
ROVANIEMI
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (Rktl) suosittelee hirvenmetsästyksen rajoittamista suurpetojen ravinnon turvaamiseksi petoreviireillä. Hirvi on tärkein ravintoresurssi erityisesti sudelle.
”Niille alueille, missä susilaumat elävät, voitaisiin ajatella hieman korkeampaa hirvikantaa, jotta siitä riittää jaettavaa myös susille. Hirven metsästystä voitaisiin rajoittaa myös karhutiheillä alueilla”, Rktl:n erikoistutkija Ilpo Kojola sanoo.
Kojolan mukaan susien reviireillä hirvilupia tulisi vähentää paikoin jopa 30–40 prosentilla, jotta hirvikanta kestäisi sekä metsästäjien että susien tekemän verotuksen.
Jos hirvikantaa leikattaisiin Suomessa dramaattisesti, se heijastuisi nopeasti myös susien runsauteen.
”Meitä sitovat tietyt kansainväliset sopimukset. Yleisesti on hyväksytty se periaate, että meillä pitää olla jonkinlainen susikanta.”
Kojolan mukaan hirvenkaatolupien vähentäminen ja hirvien säästäminen susien syötäväksi tulee aiheuttamaan etupiirien välisiä ristiriitoja. Asia tulisi Kojolan mielestä hoitaa hienovaraisesti ja sovittelemalla.
Yhteisymmärrys susikannan oikeasta koosta aiheuttaa jatkuvasti erimielisyyksiä.
”On utopistinen tavoite, että minkään luonnonvaraisen eläimen populaatiosta päästäisiin täyteen yhteisymmärrykseen eri intressipiirien kesken.”
Voimakkaimmin susikantaa rajoittava tekijä on pentujen kuolleisuus.
”Vuosikuolleisuus on noin 40 prosentin luokkaa, vakituisesti reviirillä elävillä noin 15 prosenttia. Tämä on tyypillistä kaikille nisäkkäille.”
Suomessa sudet verottavat hirvikannasta 4–5 prosenttia. Suurin osa saaliista on vasoja.
Lauma tappaa kesällä kaksi hirveä viikossa, talvella yhden.
Ruotsissa on moninkertainen hirvikanta Suomeen verrattuna. Siitä riittää automaattisesti syötävää myös susille.
”Kun jaettavaa hirvipääomaa susien ja metsästäjien välillä on enemmän, asia ei konfliktoidu yhtä herkästi kuin meillä. Metsänomistajat eivät ole sielläkään tyytyväisiä suureen hirvikantaan”, kertoo Kojola.
Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan susilauma tappaa hirven 3,8 vuorokauden välein talvella, kesällä 1,7 vuorokauden välein. Sekä Suomessa että Ruotsissa keskimääräinen susilauman koko on seitsemän sutta.
Kojola sanoo, että poronhoitoalueella poro on suden ja karhun ylivoimaisesti tärkein saaliseläin.
”Poro on sudelle helppo saalis ja sopivan kokoinen. Hirvi ei joudu suden ruokalistalle siellä läheskään yhtä usein kuin poronhoitoalueen ulkopuolella.”
Liharavinnon merkitys korostuu karhun ravinnossa kohti pohjoista mentäessä. Jos hirvikanta on hyvä, myös hirvenvasat kuuluvat karhun ruokapöytään.
”Yksilöiden väliset erot ovat suuret. Toiset yksilöt käyttävät enemmän liharavintoa.”
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
