
Presidenttiehdokkaiden Ukrainan sotaan liittyvissä linjauksissa vähän eroja − mutta onko valittu linja oikea?
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuret haasteet kytkeytyvät keskellä Eurooppaa riehuvaan konfliktiin. EU on avainasemassa, kun sitä ratkaistaan.München
Presidenttiehdokkaat Pekka Haavisto (vassemmalla), Olli Rehn (keskellä) ja Alexander Stubb passailivat MT:n presidenttitentissä näkemyksiään välillä yhtä saumattomasti kuin Aku Ankan veljenpojan Tupu, Hupu ja Lupu konsanaan. Kuva: Jarno MelaMT:n presidenttipaneelin yksi avainkysymys oli itärajan kärjistynyt turvallisuustilanne. Myös se liittyy kiinteästi Venäjän hyökkäyksestä syttyneeseen Ukrainan sotaan.
Yhä enemmän eristyksiin joutunut Venäjä yrittää sekoittaa EU:n pakkaa kaikin keinoin. Yksi niistä on turvapaikanhakijoiden työntäminen Suomen ja muiden EU-maiden rajoille.
Tästäkin ulko- ja turvallisuuspolitiikan haasteesta ja sen taklaamisesta presidenttiehdokkaat ovat pääsääntöisesti yhtä mieltä.
Jussi Halla-ahon (oikealla) mielestä EU:n on katsottava peiliin, kun mietitään, miten pitkäjänteinen tuki Ukrainalle varmistetaan. EU-professori Alexander Stubbin mukaan asetuotannon vahvistaminen on avainkysymys, kun sotilasavun jatkoa pohditaan. Kuva: Jarno MelaLinjausten välistä kirskuntaa kuultiin odotetusti vain Li Anderssonilta (vas.) ja Jussi Halla-aholta (ps.). Mielipidemittausten kärkikolmikko, eli Pekka Haavisto (vihr.), Alexander Stubb (kok.) ja Olli Rehn passaili näkeymksiä kuin Tupu, Hupu ja Lupu konsanaan.
Hyvä niin. Ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua tarvitaan, mutta tietty kansallinen konsensus perusasioista on pienen maan etu.
Vanhan ylioppilastalon salissa oli kuitenkin yksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan ohittamaton norsu, josta pitäisi keskustella kipakammin. Norsun nimi on Euroopan unioni.
MT:n tuoreen gallupin mukaan suomalaisten suuri enemmistö haluaa, että Suomi jatkaa Ukrainan sotilaallista tukemista (MT 20.11.). 59,4 prosenttia pitäisi tuen määrän ennallaan ja 23,8 prosenttia lisäisi sitä.
Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta presidenttiehdokkaiden mielestä Suomen tähänastiset panostukset kestävät vertailun eikä kansallista lisäämistarvetta ole. Vain ehdokas Mika Aaltola painaisi kaasua, koska Venäjä-haasteen ”patoaminen on kansallisen edun mukaista”.
Ulkopoliittisen instituutin johtajan paikalta presidenttikisaan lähteneen Aaltolan mukaan Venäjän päästäminen sodassa niskan päälle olisi Suomelle ja koko Euroopalle katastrofi. Yhä useammat sotilasasiantuntijat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa ovat sitä mieltä, että katastrofi on lähellä, jos mitään ei tehdä.
Vastuun tästä uhkaavasta katastrofista kantaa ennen muuta Euroopan unioni.
Venäjän päästäminen sodassa niskan päälle olisi Suomelle ja koko Euroopalle katastrofi.
Noin 70 prosenttia Ukraina-tuesta tulee Yhdysvalloista. Siellä into tukea ukrainalaisia kuitenkin hiipuu. Samaan aikaan EU-maiden on yhä vaikeampi löytää yhteistä säveltä Ukraina-panostuksista.
Ehdokkaat Haavisto ja Rehn totesivat hyvin samankaltaisin sanakääntein, että Ukrainalle on taattava USA:n, Naton ja EU:n pitkäjänteinen tuki. Kumpikaan ei sanonut ääneen, että kestäviä takeita tästä on yhä vähemmän.
EU-professori Stubb korosti, että Ukrainan aseavun avainkysymys on EU:n ammustuotannon lisääminen. Hän myös sivusi itse ongelmaa: EU-maat eivät keskinäisen kähinöinnin vuoksi pysty lunastamaan Ukrainalle annettuja ammuslupauksia.
Mika Aaltola oli ainoa, joka tähdensi MT:n presidenttitentissä, että Suomen pitäisi lisätä sotilasapua Ukrainalle. Kuva: Jarno MelaJussi Halla-aho oli luonnollisesti EU-kriittisin. Hänen mukaansa EU:ssa pitää katsoa peiliin, eikä jäädä murehtimaan Yhdysvaltain tilannetta.
Sauli Niinistön seuraajan syliin rysähtää todennäköisesti paljon oletettua raskaampi Ukrainan sotaan liittyvä savotta.
Sodan loppuratkaisu on kirvelevä, jos EU ei ryhdistäydy samaan aikaan, kun USA on lipeämässä yhteisestä rintamasta. Tulevan presidentin pitää jatkossa olla hallituksen rinnalla piiskaamassa unionin Ukraina-politiikkaa oikeaan suuntaan. EU:n ongelmat on tunnistettava, tunnustettava ja niitä on pyrittävä aktiivisesti ratkaisemaan.
Yksi oikea suunta liittyy Ukrainan EU-jäsenyyteen. Sitä pitää edistää kaikin käytettävissä olevin keinoin, mutta pää on pidettävä kylmänä.
Jättimäistä maatalousmaan sulauttaminen osaksi unionin rakenteita ei ole helppoa. Myös tähän liittyy ulko- ja turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia, joiden perään presidentin pitää katsoa.
Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden EU-kirjeenvaihtaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat








