Tukkia tarjottimella
Olen seurannut puumarkkinoita liki 40 vuotta, mutta aina jotain uuttakin eteen tulee. Metsäpäivien tauolla kuulin seminaarista, jossa oli valiteltu mäntytukin niukkuutta.
Paikalla ollut metsänomistaja oli sitten tauolla kysellyt toiselta, koska viimeksi sinulta ostaja kyseli puita. Alkoi tovin mietintä ja monella keskustelijalla olikin kulunut monia vuosia siitä, kun ostaja viimeksi otti yhteyttä.
Olivathan aktiiviset metsänomistajat kauppoja tehneet, moni vuosittainkin. Asiasta jäi silti outo kuva.
En halua enkä esitä, että puunostajat alkavat lehtimyyjien tapaan kiusata metsänomistajia. Kysyn silti, tietävätkö puun niukkuutta osavuosikatsauksen esittelyssä naukuvat metsäjättien pääherrat, mitä kentän väki tekee niukkuuden poistamiseksi.
Metsäalalla historia on tätä päivää usein ja toistaa valitettavasti itseänsä.
Metsänhoitoyhdistysten vahva osa puukaupassa riittää monille puun oston toimihenkilöille. Ja kun puuta ei tule tarpeeksi, on helppo syyttää yhdistyksiä.
”Kyä ne kuule Koltta ny siä yhyristyksisä hautoo niitä tukkikauppojen valtakirjoja pöytälaatikoisa”, olen kuullut kymmenet kerrat.
Tuo on ollut osin tottakin. Tukkikauppaan rakennellaan kynnyksiä. ”Kyllä se tiälä meilä päen saes´ ison närreen hinta alakaa kutosela että kaappa aakeis.”
Ja sitten odottaa kuukaudesta toiseen tuhatpäinen porukka hyvää kk-palkkaa nauttivia metsätalousinsinöörejä kuutosta. Annan odotuksesta arvosanan neljä.
Koneyrittäjä voi nimittäin joutua pistämään kuljettajansa odottamaan työtä.
Sahoilla on ollut 2000-luvulla paljon seisokkeja siksi, ettei tukki riittänyt jatkuvaan tuotantoon.
Alamittaisen suman sahausta ei voi optimoida. Kallista on siirrellä metsäkoneitakin pitkät matkat leimikolta toiselle, kun pystyvaranto on liian ohut.
Koska Suomessa aletaan ostaa puuta aktiivisesti iänikuisen selittelyn, syyttelyn ja odottelun sijaan?
Tehkääpäs siellä metsäjätissä ylitaloset! Jari Yli-Talonen johtaa Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämettä. Hän on saanut puuta liikkeelle ja laajalti metsänhoidon töitä käyntiin jakamalla kullekin aluevastaavalle metsänomistajien nimilistat.
Listalle oli valittu henkilöitä, joilta ei ollut tullut toviin työtilausta yhdistykselle.
Jos toimihenkilö lähti nuorena metsäalalle luonnonrauhan takia tai siksi, ettei tarvitse sählätä vieraiden ihmisten kanssa, niin ei ollut helppo soittaa ja sopia metsäkäyntiä oudon ihmisen kanssa.
Mutta työ tekijänsä neuvoi! Tulokset puhuvat puolestaan ja jälkeä syntyy.
Yli-Talosen mukaan valtaosa metsänomistajista ilahtuu yhteydenotosta ja ryhtyy ehdotettuihin toimiin metsän hyväksi. Eikä vähiten siksi, että hoito- ja hakkuusavotasta jää hyvät netot tilille.
Laskeutukaahan arvoisat ostoesimiehet alas sieltä maasturinne korkeuksista ja kertokaa Helka Kymäläiselle ja Holger Gyllenbügelille männikön ensiharvennuksen tarpeesta. Levittäkää ilosanomaa siitä, että ennen hakkuuta metsään kasvoi 15 euron arvoisia kuutiometrejä.
Hakkuussa kasvamaan valittu paras puuaines pukkaa jo kymmenen vuoden päästä kuutiometrejä, joiden hinta ylittää 40 euroa kuutiometriltä. Pörssi kalpenee!
Kohteita tunkee silmiin tojotan akkunasta. Satelliittikuvat, Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) ja Maanmittauslaitoksen aineistot ja kohta myös Metsään.fi-tiedostot antavat lisää mahdollisuuksia.
Metsänomistajien metsien taloudellisesti järkevälle hakkuujärjestykselle on tehty paljon väkivaltaa, kun kiireisen ensiharvennuksen sijasta on hakattu aukko männikköön.
Metlan inventointien mukaan taimikoista tulisi poistaa ylispuut lähimmän 10 vuoden aikana yli 660 000 hehtaarilta. Työ on myöhässä liki puolella alasta.
Siellä sitä tukkia on taimien kiusana. Aiheuttavat jo tappioita omistajillensa.
Metsänomistajan ikä, sukupuoli, asuinpaikka, tilan koko tai varakkuus eivät käy selitykseksi kaihtaa puun ostoa, saamattomuuttansa niillä moni peittelee. Turha vaiva, töihin siitä!
Metsäjätin pääherroilta odotan toimia. Tyytyväinen suomalainen metsänomistaja on varmempi puun toimittaja, kuin Stalinin asvalttia (routa) odotteleva idän puujobbari.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
