vierasyliö Pimeydestä maaseudun valonpilkku
Keinovalaistuksen lisääntyminen
on muokannut maisemia enemmän kuin mikään muu ympäristömuutos viimeisen
sadan vuoden aikana. Tämä
on jäänyt yllättävän vähälle huomiolle.
Valon lisääntymistä pidetään yleensä hyvänä asiana ja
varsinkin kaupungeissa ihmiset
ovat tottuneet yöt läpeensä
valaistuun ympäristöön. Tähtiharrastajat ovat tosin jo vuosikymmeniä valittaneet valosaasteen peittävän tähtien
tuikkeen näkyvistä.
Valosaaste on mitä tahansa keinovalaistusta, josta voi koitua
haittaa ihmisille tai luonnolle. Se on valoa, joka on päällä
tarpeettomasti, suuntautuu väärään paikkaan, on liian
voimakasta tai aallonpituudeltaan haitallista. Ärsyttävät koristevalot, auton häikäisevät ajovalot ja taivaalle sojottavat ulkovalaisimet ovat yleisiä
valosaasteen lähteitä.
Keinovalon käyttö lisääntyy nopeasti maailmanlaajuisesti.
Suomessa valaistus lisääntyy kasvavissa taajamissa ja yhä
paremmin varustelluilla kesämökeillä. Halvan ja helppokäyttöisen led-tekniikan yleistyminen voi lähitulevaisuudessa lisätä valolähteitä rajustikin.
Luontaisen pimeyden häviäminen on vakavasti otettava ympäristöongelma, sillä niin ihminen kuin useimmat muutkin
eliöt ovat evoluutiossa sopeutuneet säännönmukaiseen pimeän ja valoisan ajan vaihteluun.
Osa eliöistä elää pysyvässä pimeydessä vesistöjen pohjissa tai maaperän sisässä. Koko ajan valaistuun ympäristöön sen
sijaan mikään laji ei luontaisesti ole sopeutunut.
Pienikin lisävalo voi muuttaa luonnonpimeisiin oloihin
sopeutuneen eläimen maailman täydellisesti. Ihminen ei
päivänäköisenä eliönä pysty aistimaan vähäisiä valoisuuden muutoksia. Emme myöskään näe ultraviolettisäteilyä tai valon
polarisaatiota, joiden avulla
monet hyönteis- ja lintulajit maailmaa tutkailevat.
Ihmisten toiveita valaistuksen kehittämisestä on tutkittu
perusteellisesti, mutta pimeyden merkitys ihmisten hyvinvoinnille tunnetaan heikommin.
Suomen ympäristökeskus selvitti vuosi sitten ihmisten
suhtautumista keinovalon käyttöön ja valosaasteeseen. Kyselyyn tuli kaikkiaan yli
kaksi tuhatta vastausta. Eniten
vastauksia saatiin suurista
kaupungeista ja korkeakoulutetuilta.
Verkkokyselyssä selvitettiin muun muassa sitä, millaisissa
paikoissa ihmiset ovat kokeneet pimeyden tai luontaisen hämäryyden miellyttäväksi. Noin 1 700 vastaajaa nimesi yhden tai useamman tällaisen paikan.
Mieliinpainuvaa pimeyttä oli löydetty niin vuorilla ja kalliolla kiipeiltäessä kuin veden pinnan alta yösukelluksella. Ilmoittipa
eräs ilmeisen leikkimielinen vastaaja viihtyvänsä pimeässä komerossa.
Maaseutu nousi esiin ylivoimaisesti suosituimpana paikkana, jonne liikaa valonvilskettä paetaan. Muutama vastaaja kertoi muuttaneensa
rauhalliseen ja pimeänä
pysyneeseen paikkaan, ja sitäkin
useammat harmittelivat
tarpeettomana pidetyn valaistuksen lisääntymistä asuinpaikallaan.
Vastaukset osoittivat selvästi,
että koskemattomien erämaiden sijaan miellyttävää
hämäryyttä etsitään ensisijassa ihmisen muokkaamista maaseudun luonnonmaisemista.
Yli viidesosa vastaajista
mainitsi kesämökin. Miltei yhtä
moni mainitsi yleisesti maaseudun ja noin 15 prosenttia luonnon tai metsän. Luonnonsuojelualueen, kansallispuiston
tai erämaan mainitsi vain noin neljä prosenttia vastaajista, vaikka näiltä luultavasti löytyy
maamme parhaimmat pimeyden
nautiskelupaikat.
Monien on vaikea löytää
häiriintymätöntä pimeyttä arkiympäristöstään. Silti omilta
pihoilta, lenkkipoluilta tai jopa kaupunkien keskustoista löytyy miellyttäväksi koettuja hämäriä taskuja.
Noin viisi prosenttia
vastaajista ilmoitti pystyvänsä nauttimaan hämäryydestä kotipihallaan. Yhtä suuri joukko
ilmaisi, että pimeyden
kokeminen on mahdollista
vain etäällä asutuskeskuksista.
Kyselyn perusteella luontaista pimeyttä arvostetaan myös sisätiloissa. Sauna ja makuuhuone olivat yleisimmin mainitut
yksittäiset sisätilat. Saunominen
liittyi erityisesti mökki- ja savusaunoihin, joissa sähkövalottomuus on tärkeä tunnelman luoja.
Keinovalon pääsyn estäminen makuuhuoneisiin on tärkeää unen saannille ja eräissä
vastauksissa kaivattiin myös mahdollisuutta herätä luonnonvaloon.
Miellyttävä hämäryys ei
välttämättä tarkoita kaiken
keinovalaistuksen poistamista. Jotkut vastaajat löysivät miellyttävää pimeyttä tai luontaista hämäryyttä esimerkiksi maltillisesti valaistuilta hautausmailta tai tunnelmallisesti kynttilöillä valaistusta ravintolasta.
Hyvässä valaistuksessa on usein kyse ylivalaisun välttämisestä ja valaistuksen sovittamisesta kulloiseenkin tarpeeseen. Jotkut vastaajat painottivat sitä,
että hämärässä näkemiseen tarvitaan vain pysähtyminen hetkeksi. Luonnonvalokin voi riittää, kun silmälle annetaan hieman aikaa kehittää hämäränäkö.
Vastauksissa pimeys liitettiin hiljaisuuteen ja kiireettömyyteen.
Kaupungistuvassa, yhä
kirkkaammin ja räikeämmin valaistussa ympäristössä eläville pelkkä pimeys voi olla unohtumaton kokemus. Eräs vastaaja kuvaili, miten tähtitaivas
kaukana kaupungin punahehkuisesta valohunnusta tuntuu siltä ”kuin psyykettä hunajalla voitelisi”.
Pimeyden kaipuu luo
lupaavia mahdollisuuksia maaseutumatkailulle. Esimerkiksi
mökkimatkailua on totuttu
pitämään kesäkauden huvina, mutta kyselyvastauksissa
painottuivat pimenevien syysiltojen hämärän hetket mökeillä. Talvimatkailulle vaikkapa yöhiihto järven jäällä voisi tarjota uusia mahdollisuuksia.
Pimeä maaseutu voi olla myös positiivinen asia.
JARI LYYTIMÄKI
Kirjoittaja on Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija.
Kyselyraportti ”Vaivaako valosaaste?
Verkkokyselyn tulosten yhteenveto on saatavilla www.ymparisto.fi/
julkaisut -sivustolta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
