Suomalainen isyys
kirja
Millaisia isiä ja isyyskokemuksia suomalaisilla on, siihen vastaa osaltaan Kansanvalistusseuran kustantama antologia Isä. Jo tuo 30 tarinan kirjo tekee selväksi, että variaatioita on yhtä paljon kuin on isiä ja heillä lapsia.
Yhteistä omakohtaisissa kertomuksissa on se, että isän merkitys on suuri – myös silloin kun isä lähtee perheestä tai on aina puuttunut.
Anneli Kajannon kokoama teos perustuu Kansanvalistusseuran ja OK-opintokeskuksen järjestämään kirjoituskilpailuun, johon saatiin 624 kirjoitusta. Olin kilpailun raadissa ja voin uskoa, että antologiakirjoitusten valinta ei ollut helppoa, niin paljon koskettavia, hyvin kirjoitettuja tarinoita pinosta löytyi.
Kokonaisuus jäsentelyineen on varsin onnistunut. Alkupuolen teksteissä kertojat katsovat kauas menneisyyteen. Sodasta maaseudulle ja maatalous-Suomeen palanneet isät olivat kokeneet kovia. Elannon hankkiminen oli raskasta raadantaa. Monelta petti terveys ja moni tarttui pulloon.
Isien taisteluista kerrotaan monisävyisesti, muistakin kuin rintamamuistoista. Oli rikkinäisiäkin perheitä ja perheväkivaltaa. Saatesanat paljastavat, että joihinkin kertomuksiin ei saatu julkaisulupaa. Mutta satuttavia kohtaloita on mukana.
Jakso ”Isää ikävä” näyttää lämpimiä isäsuhteita, ymmärtäviä kasvattajia ja hyvät eväät saaneita lapsia. Isiä ja poikia -osuus kertoo myös kilpailutilanteista; joskus isä ei kestä aikuistuvan poikansa paremmuutta. Ja isä voi elää toisessa perheessä piittaamatta lapsensa kaipuusta.
Viimeisessä osiossa kertojina ovat nuoret isät. Isäksi syntyminen on iso murros siihen asti itselleen eläneen miehen mielessä. Ja miten kokee isä, jonka lapsi sairastuu parantumattomasti. Tai eroisä, joka kantaa huolta lapsen hyvinvoinnista.
Jos joku lukijoista tuntee riittämättömyyttä tai kokee, ettei pysty taloudellisesti kustantamaan lapsensa unelmia, kannattaa lukea Jorma Luoman palkittu kertomus Opaskoira. Luoman isä sokeutui ja opetteli harjansitojaksi. Se työ täytyi lastenkin oppia.
Perheen toimeentulo oli välillä äärimmäisen niukkaa, mutta ”ei mikään maallinen tavara tai asema korvaa sitä rakkautta ja läheisyyttä jota sain lapsena kokea”, Luoma kiittää isäänsä. Kasvattajana isä oli pohjalaisittain suoraviivainen auktoriteetti.
Antologia tiivistääkin lapsen syvimmät odotukset ja näyttää lapsen kyvyn antaa virheitä anteeksi. Isän ei tarvitse olla ihmemies. Lapsuuden rikkaus on muuta kuin rahaa. Riittää kun isä oikeasti välittää ja hänet tavoittaa, kun lapsi tarvitsee.
ANELMA
JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Anneli Kajanto (toim.):
Isä. Kertomuksia.
Kansanvalistusseura.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
