Suomalainen lahnakin kiinnosti ruokakalana – Evira ja ministeriö vauhdittavat nyt elintarvikevientiä Afrikkaan

Kuva: Jukka Pasonen

Elintarvikeviranomaiset hakevat Suomen elintarvikeviennille uusia markkinoita Afrikasta. Eviran ja maa- ja metsätalousministeriön kolmihenkinen delegaatio palasi viime viikolla tunnustelumatkalta Etelä-Afrikasta, Namibiasta ja Botswanasta.

"Suomen valttikortteina Afrikan-markkinoilla ovat hyvä elintarvikehygienia ja eläintautitilanne. Tuotteet pitää vain pystyä myymään ja löytää niille markkinat", viranomaisdelegaatiota johtanut Hentriikka Kontio kertoo Maaseudun Tulevaisuudelle.

MMM:n ruokaosastolla eläinlääkintöneuvoksena työskentelevä Kontio kertoo suomalaisviranomaisten nyt tutkivan lupabyrokratiaa ja -käytäntöjä tiedoksi suomalaisille elintarvikeyhtiöille, jotka olisivat kiinnostuneita uusista vientimarkkinoista. Aasiassa ruuan tuontia Suomesta on jo saatu edistettyä, Afrikka on seuraavana agendalla.

"Etelä-Afrikka edellä mennään – siellä markkinat ovat isot ja kulutustottumukset lähempänä eurooppalaista."

Lupaviidakkoa ja tuonnin esteitä on raivattavana myös Afrikassa. Kontio, Eviran ylitarkastajat Jenni Kiilholma ja Tuula Lundén tapasivat kolmessa samaan eteläisen Afrikan tulliunioniin kuuluvassa maassa paikallisia elintarvikeviranomaisia ja maahantuojia. Kolmikko oli keihäänkärkenä selvittämässä kaupan esteitä ja tuonnin lupakysymyksiä.

Etelä-Afrikkaan on Suomesta aiemmin viety maitotuotteita jauheena, mutta tuonnissa on ollut vuosien tauko. Etelä-Afrikassa käynnin tehtävänä oli markkinoille pääsyn vauhdittamisesta. Hentriikka Kontion arvion mukaan sianlihan vientilupahakemus näyttää nyt etenevän. Lupahakemusjonossa Suomi on nyt toisena, jo pöydällä käsiteltävänä olevan Ruotsin jälkeen. Siipikarjanlihan tuontiluvat eivät näytä etenevän – USA ja EU ovat vieneet siipikarjanlihaa siinä määrin, että Etelä-Afrikka suojelee omaa tuotantoaan.

"Namibia ja Botswana ovat ihan uusia meille. Maat sijaitsevat Etelä-Afrikan läheisyydessä – ja eteläisen Afrikan tulliunionin piirissä on paljon kauppaa ja liikennettä. Suora vientikin on mahdollista", Kontio arvioi.

Namibiassa Suomi tunnetaan maan itsenäistymisprosessissa keskeisesti toimineen Martti Ahtisaaren työn kautta. Noin kahden miljoonan asukkaan Botswanan tasavalta on puolin ja toisin oudompi maa.

Namibiaan potentiaalisina vientituotteina nähdään sianliha ja maitojauheet. Harvaan asutun Botswanan pinta-alasta peittää Kalaharin autiomaa lähes 85 prosenttia. Botswana sijaitsee sisämaassa. Edullisemmat kalastustuotteet kuten Suomessa pyydetty silakka ja suomalaiskolmikollekin yllätykseksi lahna kiinnostivat Botswanan elintarviketuonnista vastaavia viranomaisia ja delegaation tapaamia maahantuojia. Karppikaloihin kuuluva lahna oli tuttu ruokakala Botswanassakin.

Vienninedistämistä harjoittava Finpro ei kuulunut delegaatioon, joka nyt selvitti nyt lähinnä lupakäytäntöjä.

"Emme olleet myymässä mitään, vaan tiedonhaku edellä", Kontio tähdentää.

Ilmastoltaan lämpimissä Afrikan maissa logistiikka on aina haasteena. Pakastevienti voi kuitenkin olla helpompaa kuin säilykkeiden, joita rajoittaa paikalliset standardivaatimukset.

Köyhissä maissa hinta asettaa rajoituksensa kaupankäynnille, markkinat ja oikeat vientikanavat pitää etsiä, jotta suomalaistuote löytäisi afrikkalaispöytään.

Ensin sikaa, nyt kaurahiutaleita – Kiinaan saadaan rytinällä himoittuja suomalaistuotteita