Ruotsin viljelijät auttoivatsuomalaisveljiä sotien aikana
”Tehkää mitä teette, mutta ette sitten hiisku sanaakaan!”
Ruotsin viljelijät halusivat auttaa ensin talvi- ja sitten jatkosotaan joutuneen Suomen ammattiveljiä. Sodan ulkopuolella pysyttelevän maan pääministeri Per Albin Hansson ei voinut antaa siihen lupaa, eikä sydän sallinut kieltää.
Ohjetta noudatettiin. Annetusta avusta ei kirjoiteta Ruotsin historiassa eikä aikakauden muistelmissa. Ei myöskään Suomessa, maatalousapua tutkinut ruotsalainen Eric Björklund joutui toteamaan.
Nyt avun laajuus paljastuu: Björklund on kaivanut arkistojen kätköistä tiedot vuosi sitten ilmestyneeseen kirjaan Hemmafrontens brödraskap. Suora suomennos olisi Kotirintaman veljeys.
Aivan hiljaa ei tosin oltu. Maaseutukirjailija Vilhelm Moberg julkaisi 12.12.1939 tuottajajärjestön lehdessä koko sivun vetoomuksen Ruotsin viljelijöille.
”Suomalainen talonpoika vuodattaa nyt vertaan puolustaessaan urheasti sitä, mikä hänelle on kalleinta. Taisteleva Suomi on myös meidän suojamme. Mutta kuinka kauan se kestää, ellei mikään maa sitä auta?”
”Ruotsin talonpojan pitää nyt, niin kuin monesti ennen, näyttää maailmalle, kuinka paljon se rakastaa vapautta, jota on tuhatvuosin puolustanut. Uskon, ettei hän pidä mitään uhrausta liian suurena nytkään, jos kyse on maamme pelastamisesta. Me pelastumme, jos Suomi pelastuu.”
Ruotsin viljelijät keräsivät sotien aikana Suomelle nykyrahaksi muutettuna 11 miljoonaa euroa.
Maatilat lahjoittivat tuotteitaan: päivän maidot, muna kanaa kohti, viljaa, heinää, ja ottivat vastaan sotalapsia. Tavaraa kulki jäätietä Merenkurkun yli vaikeissa oloissa.
Jatkosodan alussa Ruotsista tuli kuusi laivalastillista maatalouskoneita ja jälleenrakentamiseen kymmenen sahalaitosta käyttäjineen.
Tuntemattomin osa maatalousavusta ovat 2 000 vapaaehtoista, jotka saapuivat Ruotsista touko- ja korjuutöihin, jotkut useaan kertaan. Heitä tarvittiin, koska Suomen armeijasta 60 prosenttia oli maalta: viljelijöitä, viljelijäperheen poikia, maatilojen työntekijöitä.
Valtaosa auttajista tuli Etelä-Ruotsista. Siellä omat työt oli tehty, kun ne Suomessa alkoivat. Apu suuntautui lähinnä ruotsinkielisille alueille yhteisen kielen takia.
Apu edesauttoi kotirintamaa selviytymään – ja sen mukana sodan rintamaa.
”Kotiahan sotilaat eniten ajattelivat, sitä ja läheisiään puolustivat”, Björklund pohti vuosi sitten kirjan julkistamistilaisuudessa.
”Suomen asia on meidän” oli sotien aikana tuttu iskulause Ruotsissa. Huolta kannettiin naapurimaasta mutta myös itsestä: Neuvostoliitto haluttiin pitää puskurin takana.
Virallinen Ruotsi piti kiinni siitä, ettei Ruotsi ole mukana sodassa. Siksi pääministeri Hansson hyssytteli kuten Suomen presidentti Mauno Koivisto ennen Viron itsenäistymistä.
”Miten paljon haluammekin Suomea auttaa, meidän täytyy ajatella ensiksi Ruotsia.”
Hyssyttelyyn oli myös sisäpoliittinen syy. Kommunistilehti ihmetteli viljelijöiden lähtöä talkoisiin Suomeen, kun samaan aikaan tuottajajärjestö valitti maatilojen töiden kärsivän siitä, että miehiä määrättiin kriisiajan metsätöihin. Toinen syytös oli, että jokainen apumies vapautti yhden miehen rintamalle – ei vain Suomen vaan jatkosodassa myös Saksan avuksi.
Sotilaaksi ruotsalaisia vapaaehtoisia lähti talvisodassa yli 8 260 ja jatkosodassa 1 694.
HEIKKI VUORELA
Eric Björklund:
Hemmafrontens brödraskap.
240 sivua. Scriptum.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
