vierasyliö Vaikeat päätökset on tehtävä heti

Eduskuntavaalit ovat sunnuntaina 19.4.2015 ja tulokset tiedämme muutaman tunnin

kuluttua vaalihuoneistojen

sulkeutumisesta.

Tämän jälkeen alkaa poliittinen vääntö uudesta hallituksesta. Melko nopeasti tiedetään, onko mitään opittu nykyisen hallituksen kompuroinnista.

Uusi hallitus aloittaa vaikeassa tilanteessa: ongelmia on keräytynyt massakaupalla. Tarvitaan kovia ja poikkeuksellisia toimenpiteitä, jotta talous saadaan oikealle uralle.

Hallituksen on ratkaistava heti aluksi kaksi asiaa: ohjelman

sisältö ja toiminnan rakenne.

Miten saadaan hallituksen työstä tehot ulos heti alussa?

Hallituksen on linjattava olennaiset tavoitteensa selkeästi ja niihin on kaikkien hallituksessa olevien puolueiden ja

ministereiden sitouduttava.

Talouskasvu on perustavoite: se lisää työllisyyttä ja vahvistaa julkista taloutta. Kasvu edellyttää hyvää kilpailukykyä ja uudistuvia rakenteita. Julkisen talouden tulojen on oltava

suuremmat kuin menot.

Seuraavan hallituksen ohjelman on oltava lyhyt, selkeä ja strateginen. Määritellään

tavoitteet ja lyhyesti se, mitä tehdään.

Kaiken tulee perustua talouden tilan realistiseen arvioon. Hallituksessa olevien puolueiden on luotettava toisiinsa ja heillä tulee olla yhteiset tavoitteet. Pääministerin tehtävä on johtaa hallitusta, ei pitää hallitusta kasassa.

Ohjelman on oltava joustava ja sitä on arvioitava hallituskauden kuluessa. Kehysbudjetteja on syytä jatkaa, niissä voidaan linjata tulevaa kehitystä ja menoja.

Samassa yhteydessä on myös arvioitava tehtyjä päätöksiä

sekä tarvittaessa täsmennettävä hallitusohjelmaa.

Hallituksen työskentelyssä on otettava aktiivisesti käyttöön ”hallituksen iltakoulut”, joissa ministerit voivat avoimesti

ja luottamuksellisesti ilman avustajien armeijaa keskustella asioista ja linjoista. Samalla on syytä kehittää muutenkin hallituksen työskentelymetodeja:

kaikkea ei tehdä gallupeja ja julkisuutta varten.

Nykyinen siilomaisesti työskentelevä malli on purettava ja päästävä yhdessä tekemiseen, keskusteluun. Osan asioista

voivat päättää virkamiehet, koska kaikkea ei tarvitse viedä ministereille päätettäväksi.

Seuraavan hallituksen ministereiden määrää on vähennettävä nykyiseen verrattuna. Paikkoja ei voi antaa pienille apupuolueille vain sen takia, että ne ovat hallituksessa.

Myös poliittisista valtiosihteereistä on lopultakin luovuttava. Jos tarve vaatii, voidaan paljon EU-asioita käsitteleviin ministeriöihin nimittää kakkosministeri, joka on samasta puolueesta kuin ykkösministeri.

Ministerit tarvitsevat avustajia, mutta määrän tulee olla rajallinen. Asioiden valmisteluissa on palautettava virkamiehet kunniaan. Korkeiden virkapaikkojen täyttämisessä on luovuttava poliittisista nimityksistä kautta linjan. Asiantuntemus on vihdoin asetettava kunniaan ja hallituksen esitykset on valmisteltava paremmin.

Ministeriöiden rakennetta on muutettava vastaamaan nykyaikaa. Kokemukset työministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön yhdistymisestä

alkavat olla saatavissa. Niitä on käytettävä, kun uudistetaan keskushallintoa.

Maa-ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö

voidaan yhdistää luonnonvaraministeriöksi. Asuminen, liikenne ja infrastruktuuri ovat myös toimiva kokonaisuus. Keskushallinnon uudistusta on jatkettava.

Hyvinvointivaltiota koskevissa keskusteluissa mainitaan aina ilmaispalvelut, ikään kuin ne tulisivat taivaasta. Suuri osa poliitikoista puhumattakaan kansalaisista ei tiedä, mitä palvelut maksavat. Ilmaisia palveluita ei ole, aina joku maksaa.

Seuraavan hallituksen on määrätietoisesti aloitettava selvittämään julkisten palvelujen kustannus asiakaskohtaisesti. Joka kerta kun käyttää palvelua, on asiakkaalle annettava hintatiedot. Toimintojen kustannuksilla on myös ohjaava vaikutus. Hallintomalleista on vihdoinkin päästävä toimintamallien ja -tapojen käsittelyyn.

Suomen on EU:n jäsenenä otettava aktiivinen rooli, tehostettava asioiden hoitoa. Tarvitaan nykyistä parempaa edunvalvontaa EU-asioissa. Edunvalvontaan on panostettava ja eri tahot saatava tekemään

yhteistyötä.

Kolmikannan harjoittamaa konsensuspolitiikkaa on modernisoitava ja päästävä uuteen konsensukseen.

Valtio ei olla työmarkkinajärjestöjen laskujen maksaja. SAK, Akava, STTK ja EK ovat ottaneet valtaa hallitukselta ja eduskunnalta. Päätösvalta on palautettava eduskunnalle.

Lopultakin on aloitettava liiallisen hallinnon ja byrokratian

purku. Malliksi voisi ottaa kauppakamarien ehdotukset. Yritysten hallinnollista taakkaa on kevennettävä.

Kun hallitusohjelmaa valmistellaan, jokainen taho ajaa omia tavoitteitaan. Veropolitiikka on keskeinen osa talouspolitiikkaa, ja tässä kannattaa kuunnella järjestöjen perusteltuja ehdotuksia. Etlan talouspoliittinen muistio antaa hyvät lähtökohdat hallitusohjelmalle.

Koulutuksen, opetuksen ja tieteen on saatava hallituksessa

eritysasema, pelkät puheet

eivät riitä. Opetusministeriksi on vihdoinkin valittava osaava ammattilainen, sillä ministeriö ratkaisee tulevaisuuden kehityksen.

Valtion tukipolitiikka sekä yrityksille että kansalaisille on arvioitava uudestaan. Tukipolitiikkaan tarvitaan tehoa, mutta myös uutta asennetta. Valtio

ei voi olla kaiken mahdollisen tukija, yhteiskuntaan on saatava markkinataloutta.

Hallituksen kokoonpano perustuu demokraattisiin vaaleihin. Vaikeina aikoina tarvitaan johtajuutta, ei pelkuruutta.

Toivottavasti vaalien jälkeen aloittava hallitus ottaa opiksi lähihistoriasta ja tekee tarvittavat uudistus- ja leikkauspäätökset heti.

Suurella todennäköisyydellä

kansa saa sellaisen eduskunnan ja hallituksen kuin se ansaitsee.

SAMPSA SARALEHTO

Kirjoittaja on valtiotieteiden

tohtori ja dosentti.

Vaikeina

aikoina

tarvitaan johtajuutta,

ei pelkuruutta.

Avaa artikkelin PDF