terveenä työssä Selviytymistarina
Ystäväni koskettaa minua kädellään kysyessäni, kuuleeko hän minua. Sama toistuu, kun tiedustelen: kuka tässä kyselee. On ihme, että hän on selviytynyt. Lähes pari vuorokautta mökin lattialla maaten, aivoverenvuodon runtelemana. Tapahtuma olisi voinut olla vieläkin kohtalokkaampi.
Ystävän omasta muistista kaikki tapahtumat ovat kadonneet. Kun läheiset viimein tajusivat, että kaikki mökillä ei ole hyvin, toimeen tartuttiin nopeasti.
Merivartiosto haki potilaan saaressa sijaitsevalta mökiltä, ambulanssi tuli rantaan ja tehtiin nopea tilannearvio. Selvisi, että ensiapua oli saatava nopeasti. Sairaalaan saapui heikkokuntoinen potilas. Tehokas ja osaava hoito pelasti paljon.
Selviytymistä tukivat niin ensiapu kuin sairaalan valmius hoitotoimenpiteisiin.
Vasta nyt, lähes kahden vuoden jälkeen, ryöpsähtää itku. Suremisen sijaan on pitänyt keskittyä taisteluun elämästä. Sitä on pitänyt suunnitella päivä kerrallaan.
Olemme kokeneet valtavaa edistymistä, mutta välillä on tullut takapakkia. Taka-askeleetkin kuuluvat tähän tautiin, kommentoi eräs lääkäri potilasta tutkaillessaan. Pelko on ollut läsnä tilanteissa, joissa ei oikein ole jaksanut edes toivoa. Ehkä itku on surua menetetystä, mutta myös iloa jäljellä olevasta.
Sairastuessa keskinäinen yhteydenpito korostuu. Välillä sanat ovat haussa, toisinaan puhe on selkeää ja kirkasta. Vaikka sanat eivät aina ole tallessa, asiat onneksi kuitenkin ovat.
Eteenpäin mennään pienin askelin, kävellään tapsutellen. Mieliala vaihtelee apeudesta ilon pilkahduksiin. Riemulla ei ole rajoja, kun pystymme nauttimaan yhteiset päiväkahvit ja naureskelemaan samanlaisille jutuille kuin ennenkin. Huumorintaju on tallessa. Se on suuri ja tärkeä voimavara.
Elämä jatkuu, sillä edelleen kalamiehet lähtevät rannasta ja palaavat saaliin kanssa, jolla ruokitaan ihmisheimon lisäksi myös kotilokin heimo. Edelleen kotilokki pesii ulkorakennuksen katolla ja opettaa ylpeänä poikasiaan lentämään. Meriharakkaemo napsii pihalta kissanmuonaa lapsilleen vietäväksi. Mies, johon lintuemotkin luottavat, istuu mökkinsä rappusilla ja miettii elämän kummia kiemuroita.
Aivoverenkiertohäiriöön sairastuu joka päivä noin 40 henkilöä. Se on sairaus, joka pysäyttää totaalisesti potilaan ja hänen perhepiirinsä. Se kumoaa elämän palikat yhdessä rysäyksessä nurin. Ne on ryhdyttävä kokoamaan uudelleen ja kokonaan uuteen järjestykseen.
Aivoverenkiertohäiriöt ovat usein sydänperäisiä, joten voimme torjua niitä pitämällä sydämen asiat kunnossa. Verenpaine, korkea kolesteroli, diabetes, lihavuus, tupakointi ja runsas alkoholin käyttö ovat riskitekijöitä. Liikunta ja terveellinen ravinto taas suojaavat sairastumiselta.
Kohtuus on hyvä sana, kun halutaan elää terveellisesti. Kohtuus pitäisi löytää syömisessä ja nautinnoissa. Myös työnteossa olisi viisasta pyrkiä kohtuuteen. Itse tiedämme parhaiten voimavaramme. Työstä irrottautuminen välillä on välttämätöntä ja omaksi parhaaksemme.
Ihminen on lopulta hyvin hauras. Tästä hauraasta olennosta, itsestämme, olemme velvolliset pitämään hyvää huolta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
