Jätevesi ja sen ravinteet kiertoon

kaijaleena.runsten@

maaseuduntulevaisuus.fi

Maailman kasvava vedentarve on lähes vakioaihe kansainvälisissä raporteissa.

70 prosenttia kaikesta vedestä lorahtaa YK:n mukaan kasteluun – siis ruuan tuotantoon. Teollisuudessa hupenee viidennes ja yhdyskunnissa viimeinen kymmenys.

Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raporttiluonnoksen mukaan sekä veden kierrätystä että energiansäästöä on tehostettava vielä tuhdimmin, kuin mitä tähän asti on arveltu.

Kasteluun tarvitaan siis aina vain lisää vettä, kun ilmastonmuutos kuivattaa suurinta osaa nykyisistä asutuista alueista. Suomi on niitä harvoja maita, joita ilmastonmuutos ehkä voittopuolisesti suosii.

Taantuman keskelläkin vesi – ja siis etenkin sen puhdistaminen – on yksi maailman nopeimmin kasvavista bisneksistä. Sen puute on siis merkittävä talouskasvun este puhumattakaan sen puutteen vaikutuksista inhimilliseen elämään.

Meillä on Suomessa vettä tuhlailuun asti. Olin kuukausi sitten työmatkalla Afrikan eteläkulmalla. Vaikka olen ollut kuivissa paikoissa ennenkin, automatka Johannesburgista Gaboroneen Botswanan pääkaupunkiin ja sieltä Kalaharin autiomaan läpi Windhoekiin Namibiaan avasi silmäni toden teolla.

Afrikassa vesi on jo nyt aavikoitumisen ja eroosion vuoksi monissa paikoin kanto- eli kauppatavaraa. Sitä kanavoidaan, padotaan ja kuljetetaan autoilla, aasikyydeillä, polkupyörillä, kantaen.

Meillä on toisin. Olemme käytettävien vesivarojen suhteen maailman onnela. Meille on myös kertynyt vuosien saatossa kantapään kautta osaamista niin teollisuuden jätevesien käsittelystä, maatalouden päästöjen ehkäisemisestä kuin vesi- ja viemäriverkostojen suunnittelusta.

Viime mainitut opit jalostuivat aikanaan aktiivisina kehitysavun vuosikymmeninä, kun kaivoja oltiin tekemässä Afrikkaan. Sen sukupolven osaajat vain alkavat monet olla eläkeiässä.

Veden tärkeydestä ja suomalaisesta vesiosaamisesta on laadittu viime vuosina kiitettävästi raportteja: on kansallinen vesiohjelma ja kansainvälistymisstrategia, maabrändivaltuuskunnan hehkutukset ja Tekesin mittava vesiohjelma. VTT:llä ja Kemiralla pyörii niin sanottu Sweet-tutkimuskeskus ja Suomen Akatemiallakin on käynnissä vesivarojen kestävään hallintaan liittyvä laaja tutkimus.

Suomen vesifoorumi ry on saanut pk-valtaisen alan yritykset puhaltamaan yhteen hiileen. Silti lisää työtä tarvitaan, jotta vientiä syntyisi (MT 8.11.).

Pistin etusivulle mahtipontisen lauseen: Jätevesien kierrätys pelastaa maailman. Enkä ole sinisilmäinen idealisti vaan ihan tosissani.

Jätevedessä – oli se teollisuuden tai yhteiskunnan – on ravinteita ja energiaa. Kun ne saadaan siitä talteen ja kiertoon, jää puhdas vesi, joka sekin voidaan käyttää uudelleen.

Windhoekissa Namibiassa jätevesi kierrätetään täysin (MT 8.11.). ”Paskavedestä” – anteeksi suorasukaisuuteni – saadaan nykytekniikalla puhtaampaa juotavaa kuin jokien ja järvien pintavesistä.

Samaan emme heti pysty. Mutta jos meilläkin kaupunkien ja teollisuuden vesistä saadaan niin puhdasta, että se voidaan laskea takaisin luonnon kiertokulkuun, miksei teknologiaa voisi kehittää niin, että tällaista vettä voitaisiin käyttää maataloudessa kasteluun?

Vesiala voisi silti olla – jos ei Suomen seuraava Nokia, niin ainakin yksi sen korvaajista työllisyyden ja kansantulon tuojina.

Veden laivaaminen ei ainakaan toistaiseksi ole muuttunut kannattavaksi bisnekseksi eli siitä en nyt puhu.

Jos minulla olisi pääomia, sijoittaisin ne paitsi jäteveden kierrätyksen osaamiseen myös energian talteenottoon ja puhdistuksessa erotettavien ravinteiden hyötykäyttöön.

Sille, joka ensimmäiseksi valjastaa esimerkiksi jätevesien fosforin lannoitteeksi, voi saman tien jakaa Nobelin kemianpalkinnon. Ja sille, joka pystyy kehittämään lämmön talteenoton jätevesistä, voi ennustaa hurjia bonuksia miljardikeksinnöstä.

Näistä keksinnöistä hyötyisi koko maailma. Olenko siis idealisti, mitä?

Suolan erottamiseen merivedestä en lanttejani pistäisi, vaikka niitä olisikin. Ja toivon, ettei niin tee myöskään verorahoillani valtio. Eihän Itämeri edes ole oikeaa merivettä.

Avaa artikkelin PDF