Farmin Marko on viihtynyt eläinten kanssa pienestä pitäen
Kesällä, viikkoa ennen putoamistaan sarjasta Marko Suomi avusti Farmi-tilalla karitsoivaa uuhta. Viikko sitten karitsoi hänen oma lampaansa. Kuvassa karitsa kolmen päivän ikäisenä. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoORIMATTILA (MT)
Kun kuvataiteilija Marko Suomi oli pieni ja asui kotonaan Enontekiöllä, hän kadehti serkkujaan. Serkkujen kotona oli navetta.
”Serkut ihmettelivät sitä, että halusin aina heillä käydessäni mennä navettahommiin.”
Hänen kotonaan ei ollut kotieläimiä, saati maatilaa. Hänen vanhempansa pitivät kylässä kauppaa.
Aikuisiällä Suomi on ottanut vahingon takaisin. Yhdeksän vuotta sitten hän osti miehensä, kuvanveistäjä Jukka Lehtisen kanssa vanhan talon Orimattilasta. Nyt pariskunnan karjaan kuuluu maatiaiskanoja, -ankkoja, -lampaita ja kyyttöjä.
Tosin eläintenpito ei alkanut talokaupan myötä vuonna 2005, vaan jo aiemmin.
”Asuimme ennen Orimattilaan muuttoa Lahdessa Mukkulassa. Siellä meillä oli ’salakanala’ kaupungin maalla.”
Salakanala ei ehkä ole aivan oikea nimitys, sillä viiden ensimmäisen kanan jälkeläisinä heillä oli lauma kukkoja. Niiden kiekumisen kuuli koko Mukkula, Suomi muistelee.
Vuokratalon isännöitsijä ei kanalasta pitänyt. Sen sijaan alueen lasten mieleen eläimet olivat.
Vuosi sitten Suomi kuuli Nelosen hakevan kilpailijoita tulevaan tosi-tv-sarjaan, Farmiin. Siihen mennessä Suomi ei ollut omien sanojensa mukaan katsonut koskaan tosi-tv:tä.
Ohjelman tuotantoyhtiö kertoo Farmin olevan ”reality, jossa 12 kilpailijaa joutuu elämään maatilalla 1800-luvun talonpoikien tapaan ilman sähköä, juoksevaa vettä tai mitään modernin maatalouden laitteita ja koneita. He viljelevät ruokansa, hoitavat eläimiä, kalastavat, tekevät metsätöitä ja tekevät kaiken vanhan ajan työkaluilla ja työtavoilla.”
Sarjan idea oli Suomen mukaan niin kiinnostava, että hän ilmoitti olevansa halukas osallistumaan siihen. Saman teki myös 5 000 muuta ihmistä.
Tuotantoyhtiön huomion hän onnistui vangitsemaan lähettämällään esittelyllä. Siihen kuului muun muassa hänen puolentoista vuoden takaisen Syyslahti-näyttelynsä yksi teos.
MT:ssä 21.11.2011 Syyslahti-näyttelyn esittely alkoi näin:
”Etelä-Suomen Sanomien tekstiviestipalstalla julkaistiin 14.11. tyrmistynyt tekstiviesti: ’Säädytöntä Kymintiellä. Alaston mies ikkunassa teurastaa lampaan’.”
Farmin kuvaukset alkoivat heinäkuun alussa Kokemäellä Kuoppalan perinnetilalla. Mukana oli myös Marko Suomi – teurastusvideon ansiosta tai siitä huolimatta.
Sarjaa on esitetty televisiossa seitsemän viikkoa. Näiden viikkojen aikana kilpailijat ovat rakentaneet suojat saamilleen kanoille, lampaille, kyytöille ja sioille. Yhden lampaan ja yhden sian he ovat teurastaneet ruuaksi.
Kilpailijat ovat myös tehneet itse heinäseipäät korjaamaansa heinää varten sekä ruuhen, kalastusvälineet ja savustuspöntön kalastamista varten. Jauhonsa he ovat jauhaneet perinteisillä myllynkivillä.
Omavaraistaloudessa elävälle Suomelle monet askareet olivat pääosin tuttuja omasta arjesta. Esimerkiksi eläinten teurastus lankesi hänen tehtäväkseen luontevasti.
Myös hänen pitsinnypläystaidostaan oli farmilla hyötyä. Hän solmi nopeasti käyttökuntoon kalaverkon, jota toinen kilpailija oli ehtinyt näpertää päiväkausia.
Moni katsoja veikkasi Suomea kilpailun todennäköisimmäksi voittajaksi. Hänellä on kilpailijoista vankin kokemus eläinten ja maatilan hoitamisesta.
Myös kilpakumppanit arvioivat hänet useaan otteeseen kovaksi vastustajaksi.
Eilen nähdyssä jaksossa kilpailu kuitenkin päättyi hänen osaltaan. Kuinka näin pääsi käymään ennakko-odotuksista huolimatta?
”Pudotustehtävät eivät mitanneet maalla pärjäämistä”, Suomi selittää.
Pudotuksella hän tarkoittaa sarjan sunnuntaisen jakson mittelöä. Siinä kaksi kilpailijaa joutuu kamppailemaan keskenään siitä, kumpi saa jäädä vielä farmille.
Lajeina pudotuksessa ovat tieto, taito ja voima.
Tiedossa hänen mukaansa pärjäsi, kun pänttäsi ulkoa farmikirjan eli tuotantoyhtiön laatiman monistenipun, joka kilpailijoilla oli käytettävissään.
”Siinä oli hyvin suppeasti tekstiä. Esimerkiksi kaloja esiteltiin kolme lajia, jokainen muutamalla rivillä. Samoin linnut ja muut eläimet. Hyötykasveista oli hiukan enemmän, mutta luonnonkasveja hyvin minimaalisesti. Tiedot oppi ulkoa kertalukemisella, joten tietokilpailu mittasi nopeutta, ei varsinaista tietoa.”
Taito- ja voimatehtävätkään eivät olleet maataloustöitä.
JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
