Rahan valta eriarvoistaa ja ahdistaa
Nykyisenlainen globaali kapitalismi on pahassa kriisissä. Monet valtiot, kuten Suomikin, ovat kestämättömästi velkaantuneet. Useat kunnatkin ovat konkurssikypsiä.
Syynä tähän ikävään asiantilaan ei ole heikentynyt huoltosuhde, eivät maahanmuuttajat, eikä EU, vaan verotuksen sietämätön keveys.
Oli paha virhe keventää verotusta tuloerojen voimakkaan kasvun aikana. Tuloerojen kasvaessa myös julkiset menot kasvavat. Ei pitäisi tuijottaa vain veroprosenttia, vaan maksajan käteen jäävää summaa. Laittomat ja myös lailliset veronkiertäjät on saatava ruotuun.
Maksukykyisimmät ovat aina mankumassa veronkevennyksiä: Nousukauden aikana on varaa keventää veroja ja laskusuhdanteen aikana ne muka parantavat työllisyyttä. Mutta työllistävät ne veroinakin kerätyt rahat aina jossain. Hommat on hoidettava.
Poliittinen eliitti uskoo sokeasti talouskasvuun, mutta se kasvu on periaatteessa luonnonvarojen kiihtyvää kulutusta. Rajallisella planeetalla tämä ei vastaa kestävää kehitystä.
Talouden hiipuessa etsitään säästöjä muun muassa kilpailuttamalla toimijoita. Kilpailuttaminen on vaativa taitolaji, jonka vain harvat hallitsevat. Kilpailuttamisen kliimaksi voi olla monopoli tai kartelli. Jatkuva kilpailuttaminen aiheuttaa työntekijöissä epävarmuutta, pelkoa ja ahdistusta.
Julkisen palveluntuottajan kilpailuttaminen on ideologinen valinta, jonka tarkoituksena on tuhota kyseisen toimijan organisaatio. Yksityinen ”ottaa rusinat pullasta” ja eriarvoistaa asiakkaansa.
Joskus on kauhisteltu ammattiyhdistysten kohtuuttomilta tuntuvia vaatimuksia, mutta suuryrityksille ei nykyään riitä mikään. Ne kohtelevat aika tylysti sidosryhmiäänkin.
Surkeasta äänestystuloksesta päätellen ajatustavoissa ei lähiaikoina ole odotettavissa muutoksia. Rahan valta voi jatkua, koska sen edustajat kyllä aina äänestävät. Ovatkohan nämä äänestämättä jättäneet ylimielisen itseriittoiset luuserit nyt tyytyväisiä?
Ismo Saloranta
Lieto
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
