Nurmen kasvinsuojelu syytä miettiävalmiiksi jo perustamisvaiheessa
Voikukkaa näkee joillakin seuduilla enemmän kuin muualla, Anu Ellä toteaa. Siihen ehkä totutaan, jolloin sietokyky kasvaa. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoNurmen kasvinsuojelun ei pitäisi olla vain äkillisiin ongelmiin reagoimista, vaan se pitäisi suunnitella pitkäjänteisesti jo nurmen perustamisvaiheessa, Pro Agrian nurmentuotannon valtakunnallinen huippuasiantuntija Anu Ellä sanoo.
Perustamisvuonna kasvinsuojelu kuuluu Ellän mielestä hyvien nurmitilojen ohjelmistoon – joko kemiallisesti tai mekaanisesti.
Myös satovuosina rikkatorjunta on hyvä ja taloudellisesti kannattava lääke ongelmiin. Siinä vaiheessa on kuitenkin pysähdyttävä pohtimaan: mistä ongelma johtuu?
”On syytä miettiä, onko satovuosien rikkaongelmien syynä esimerkiksi alentunut tiheys, maan kasvukunnon ongelmat, epämääräinen viljelykierto, perustamistavan ongelmat, koneiden aiheuttamat painaumat tai vääränlainen seos”, hän sanoo.
Nurmituotannon perusasioita ovat pellon hyvä pH, vesitalous ja kasvukunto.
Maan happamuudesta kielivät tietyt ongelmarikat, kuten röllit ja kortteet. Maan liiasta kosteudesta kertoo esimerkiksi peltopuntarpää.
Kun pellolla ei ole tiivistymisongelmia, nurmikasvit kasvavat vahvoina ja rikoilla on vähemmän mahdollisuuksia ehtiä mukaan kisaan.
Kasvinsuojelun ykkösasia on, että nurmen perustaminen täystiheäksi onnistuu, Ellä sanoo.
On tilakohtainen kysymys, sopiiko tilan pelloille parhaiten puhtaana, suojaviljaan vai kokoviljasäilörehuun perustettava nurmi.
On myös syytä miettiä, jääkö kasvustoon aina 12 sentin riviväli vai saisiko nurmesta tasaisen massan jo perustamisvaiheessa.
Nurmikasveilla on alkukehitysvaiheessa heikko kilpailukyky rikkoja vastaan, Ellä toteaa. Siksi rikkatorjunta kuuluu perustamisvuoteen.
Kun nurmi perustetaan suojaviljaan, vilja kannattaa jättää harvaksi ja pitää lannoitus maltillisena.
Kun lakopaikkoja ei synny, rikkaongelmat pysyvät kurissa.
Tasapainoinen siemenseos ja suunnitelmallinen niittorytmi pitävät kasvuston tiheänä koko kasvukauden, eikä rikoille jää tilaa, Ellä korostaa.
Jos seos ei ole tasapainossa suhteessa niittorytmiin, rikkakasveille jää tilaa erityisesti loppukesällä kasvuston harventuessa.
Varjostavat, lehtevät palkokasvit kilpailevat rikkakasvien kanssa usein nurmiheiniä tehokkaammin.
Lyhyt viljelykierto, esimerkiksi kolme vuotta, pitää sekin rikat kurissa.
Satovuosien rikkatorjunta tehdään aikaisin keväällä tai syksyllä, Ellä neuvoo.
Kevään kiihkeimmän kasvun aikaan tehdyt viime hetken ruiskutukset aiheuttavat kasvustolle stressiä. Se näkyy juuriston kehityksessä ja kasvuston korkeudessa.
Muutamaa voikukkaa ei kannata lähteä ruiskuttamaan apilanurmesta keväällä lainkaan, Ellä toteaa.
Sekin vaikuttaa torjuntapäätökseen, onko nurmiseoksessa apilaa. ”Apilanurmia ei kannata tuhota kosmeettisen rikkaongelman takia.”
Kun nurmen tiheyttä lisätään satovuosien täydennyskylvöllä, pitää olla liikkeellä ennen rikkakasveja eikä vasta ongelmien ilmaannuttua, Ellä sanoo.
Kun nurmi on perustettu nurmiheinäseoksilla joko puhtaana tai suojaviljaan, rikkakasviaineissa on paljon valinnanvaraa, Ellä toteaa.
Silloin valinta kannattaa tehdä aineen rikkakasvitehon mukaan kahden–kolmen päärikkakasvin perusteella.
Apiloilla ja mailasilla ainevaihtoehdot ovat niukemmat. Osa sallituistakin aineista kurittaa apiloita. Ellän mukaan kuitenkin esimerkiksi Gratil pienellä ainemäärällä säästää osan apiloista.
Sinimailasella on harvoin tarvetta satovuosina torjuntaan, koska tiheys ja kasvun voima on mahtava.
Jos nurmessa on myrkyllisiä kasveja, ruiskutus kannattaa Ellän mukaan aina.
Helposti leviävät ja pahanmakuiset rikat, kuten hevonhierakka, kannattaa torjua heti.
Savikan, voikukan ja pihatähtimön tyyppiset kasvit eivät kohtuullisina määrinä ole erityisen haitallisia rehussa, vaan lähinnä alentavat satotasoa. Ne kannattaa torjua myös satovuosina ennen niiden runsastumista.
Laitumilla kasvusto pyritään pitämään tiheänä tehokkaalla laidunnusrytmillä sekä niittämällä hylkylaikut.
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
