HELLAN KULMILTA Nokkonen taipuumoneen herkkuun
MAIKKI KULMALA
on Maaseudun
Tulevaisuuden
toimittaja.
Keväiset nokkoset ovat kausiherkuistani ykkössijalla. Kun maasta ei vielä paljon muuta vihreätä pilkistä, pontevat kasvustot on helppo havaita ja 10–20-senttiset nokkoset kerätä varsineen päivineen ruokapöytään jalostettaviksi.
Vanhastaan nokkoskastike on perheessäni kuulunut kylvökauden herkkuihin. Se sopii lisukkeeksi tylsiksi käyneille talviperunoille ja kyytipojaksi vaikka paistetuille silakoille tai jauhelihapihveille. Jos maitokastikkeesta jalostettua nokkoskastiketta sattuu jäämään, sillä voi täyttää vaikka omeletin.
Nokkonen sopii kaikissa resepteissä korvaamaan pinaatin, josko nyt ihan tuoresalaatissa en sitä kielen polttamisvaaran vuoksi tarjoilisi.
Nokkosta voi keväällä kerätä koko vuoden tarpeiksi. Yleensä olen säilönyt sitä sekä pakastamalla että kuivaamalla.
Keräilyyn tarvitaan kunnon hansikkaat, mistä polttelu ei tunnu läpi, sekä sakset ja mielellään laakea astia, johon kasvit on helppo napsia.
Jo kerättäessä kannattaa katsoa, ettei ole samalla apajalla nokkosperhosen toukkien kanssa. Reikäisiksi syötyjä kasveja ei ole kiva ottaa kuivuriin, eikä kuivattavia saa huuhdellakaan.
Ryöpättävät kannattaa huuhtoa kunnolla, että niistä saa hiekan pois, samalla lähtevät muutkin roskat.
Jos tuntuu siltä, että vuodeksi suunniteltu nokkosvarasto jää ensimmäisellä keruulla vajaaksi, niitä voi keräillä uudelleen jo leikatuista kasveista. Juhannuksen jälkeiseen aikaan keruuta ei kannata jättää, koska lehdetkin ovat siinä vaiheessa jo kohtalaisen karkeita.
Nokkosen juurakot talvehtivat hyvin, ja kasvit nousevat joka vuosi samoille paikoille. Kotitalouskeräilyllä ei niistä uskoakseni edes pääse eroon.
Sen verran kannattaa paikka valita, ettei ihan tunkion kupeelta tai tien laidasta ruokanokkosia nappaa.
maikki.kulmala@
mt1.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
