Edullinen tuulivoima korvaa vierasta ydinvoimaa
Energiakolmion tekemän markkinaselvityksen mukaan Suomen sähkömarkkinoilla on vuonna 2030 hyvin tilaa vuoden 2020 tuulivoimatavoitteen, 6 terawattituntia, reilulle kaksinkertaistamiselle 15 terawattituntiin. Tuotantomäärän toteutuminen vaikuttaa sähkön hintaan laskevasti, lisää Suomen energiaomavaraisuutta eikä vaadi säätövoiman lisäämistä.
Tuulivoimatuotanto tulee keskimäärin laskemaan sähkön spot-hintaa Suomessa 2–3 euroa megawattitunnilta.
Sähkömarkkinoilla tuottajat jättävät tarjouksensa seuraavan päivän tuotannosta tuotantokustannukseensa perustuen ja erittäin edullinen tuulivoimatuotanto on markkinalla aina kun tuuliolosuhteet sallivat, jolloin kalliimpaa tuotantoa poistuu markkinoilta.
Tuulivoimatuotanto myös lisää Suomen sähköntuotannon omavaraisuusastetta. Tuotantokapasiteetin rakentaminen Suomeen vähentää energian kokonaistuontia muista maista. Markkinoiden integroituminen yhä tiiviimmin toisiinsa edesauttaa kulutuksen ja tuotannon tasapainottamista vaihtelevan tuotannon lisääntyessä. Vaikka säätäminen siirtokapasiteetteja hyödyntäen lisääntyisikin tulevaisuudessa, on Suomi 15 terawattitunnin tilanteessa välillä myös viejä, jolloin sähkön nettotuonti Suomeen vähenee.
Sähkövoimajärjestelmän vuorokausisäätöä on nykyisinkin tehtävä jo merkittävästi ja siihen käytetään tuotantokapasiteettia Suomessa, mutta myös pohjoismaista säädettävää tuotantoa Ruotsin siirtoyhteyksien kautta. Tarkasteltaessa tuulivoiman sovittamista Suomen sähkövoimajärjestelmään vuonna 2030 voidaan sähkövoimajärjestelmästä poimittujen toteutuneiden esimerkkijaksojen ja niistä tehtyjen skaalausten myötä nähdä, että yksin siirtokapasiteetin puitteissa 3 500– 5 000 megawatin tuulivoimakapasiteettia mahtuisi järjestelmään ilman, että muut tuotantomuodot lauhdetuotantoa lukuunottamatta vähentäisivät tuotantoaan. Tämän lisäksi nykyiset voimalaitokset voivat säätää tuotantoaan tuulivoiman tuotantotilanteen mukaan.
Markkinat ohjaavat lisäsäätöpotentiaalin kehittämistä ja rakentamista sekä näihin tehtäviä investointeja.
Ruotsin esimerkistä voidaan havaita, että tuotannon hajautuessa maantieteellisesti, tasoittuu myös tuotannon vaihtelu. Tuotanto-olosuhteet ovat eri puolilla maata erilaiset ja tehomaksimit ja –minimit ajoittuvat eri ajanhetkille. Myös tuotantomäärän kasvu ja laatu (esimerkiksi aurinkosähkö) tasoittaa tuotannon vaihteluita.
Päästökaupan tarkoituksena on nostaa päästöjä tuottavan sähkön tuotantokustannus niin suureksi, ettei se enää ole kannattavaa.
Ohjausvaikutuksen saavuttamiseksi sähkön hinta nousee ja kaikki tuottajat saavat päästökaupan tuoman lisän tuottamalleen sähkölle. Tuulivoimatuotannon lisääntyminen sähkömarkkinoilla vähentää päästöoikeuksien tarvetta ja näin ollen sillä on oma alentava vaikutuksensa päästöoikeuden hintaan.
Tarkasteltaessa päästökaupan kykyä lisätä päästötöntä sähköntuotantoa Suomessa verrattuna nyt käytössä olevaan tuulivoiman tuentaan havaitaan, ettei tuulivoiman tuen yhteiskunnalle aiheuttama kustannus riittäisi päästökauppaan käytettynä synnyttämään uusia investointeja uusiutuvaan energiantuotantoon. EU tuleekin linjaamaan ennen vuoden 2015 loppua, nostetaanko sähkön hinta päästökaupalla investointien vaatimalle tasolle vai asetetaanko uusiutuvalle energialle omat sitovat tavoitteet.
Sähkön käyttäjien näkökulmasta on noin 20 euroa megawattitunnilta edullisempaa tukea uusiutuvan energian investointeja kuin antaa peruste investoinneille korkealla sähkön hinnalla.
Uusiutuvan energian suoran tukemisen arvioidaan tulevan noin kaksi senttiä kilowattitunnilta edullisemmaksi kuin tuotannon ohjaaminen uusiutuviin energiamuotoihin päästökaupan avulla. Päästökauppa nostaa sähkön hintaa ja lisäksi arvioidaan, ettei se ainoana ohjauskeinona yksin synnytä investointeja uusiutuvaan energiatuotantoon.
Ilkka Hyttinen
Jämijärvi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
