Yliö: Koulun käsityöopetuksen avulla lapset oppivat vastaamaan yhteiskunnan kasvaviin vaatimuksiin

Taidokasta syntyy omin käsin. Kuvituskuva. Kuva: Markku Vuorikari

Suomalaisen perusopetuksen käsityön oppiaineen historia juontaa juurensa 1800-luvun puoliväliin, jolloin käsityö otettiin pakolliseksi aineeksi valtion tyttökouluissa. Poikien klassillisissa lyseoissa se katsottiin tarpeettomaksi, koska opetus tähtäsi virkamiesuralle.

Kansakoulun perustamisen myötä käsityöt laajenivat rahvaan sivistämiseksi. Nälkävuosien jälkeen tavoitteena oli kitkeä henkinen ja taloudellinen köyhyys opettamalla yleistä kätevyyttä, eli toimeliaisuutta, asioihin tarttumista ja niiden loppuun suorittamista.

Käsityön opetus oli vahvasti kasvattavaa ja heijasteli agraarikulttuurin arkea.

Sukupuolittunut opetus jatkui vahvasti 1990-luvulle asti, jolloin perusopetuslain uudistus yhdisti teknisen työn ja tekstiilityön yhdeksi käsityön oppiaineeksi. Tämän jälkeen opetussuunnitelmat ovat ohjanneet käsityön oppiaineen painotusalueita.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet vuodelta 2014 vahvistivat monimateriaalisuutta, yrittäjämäistä oppimista, teknologiaoppimista sekä innovaatiokompetensseja. Käsityö heijastelee suomalaisen yhteiskunnan kehittymistä agraarikulttuurista teollistuneeseen yhteiskuntaan.

Yhteiskunnan kehityksen myötä käsityö oppiaine on siirtynyt myös arjen taidoista luovaan prosessiin.

Käsityöt kuten tekstiilityön – esimerkiksi ompelu ja neulominen – ja teknisen työn – esimerkiksi puu- ja metallityöt – työtavat ovat teollistuneessa ja urbanisoituneessa yhteiskunnassa nähty harrastuksina tai rentoutumiskeinoina.

Viime vuosina tieteellinen tutkimus on kuitenkin korostanut niiden roolia kognitiivisten taitojen kehittämisessä. Kognitiiviset taidot kattavat muun muassa ongelmanratkaisun, tilan hahmottamisen, muistin, tarkkaavuuden ja motoristen taitojen koordinaation. Tutkimuksissa on todettu käsitöiden positiivinen vaikutus kognitiivisiin taitoihin kaikilla ikäryhmillä ja erityisesti lapsilla ja ikääntyneillä.

Käsityöt vaativat hienomotorisia liikkeitä, jotka aktivoivat aivojen motorisia alueita ja parantavat käsi- silmäkoordinaatiota. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että lapsilla, jotka osallistuivat 12 viikon ajan käsityökerhoihin oli merkittäviä parannuksia hienomotorisissa taidoissa verrattuna kontrolliryhmään.

Käsityöprojektit sisältävät monivaiheisia prosesseja, joissa ratkaistavaksi tulee odottamattomia haasteita, kuten materiaalin sovittamista ja virheiden korjaamista. Lapset hyötyvät tästä erityisesti kouluympäristössä.

Tutkimuksissa on todettu että 7–10-vuotiaat lapset, jotka integroivat geometristen muotojen kaltaisia käsityöelementtejä matematiikan oppitunneille, paransivat ongelmanratkaisutaitoja 18 prosenttia enemmän kuin perinteistä opetusta saaneet. Tämä johtuu tilan hahmottamisen harjoittelusta, joka on olennainen osa kognitiivista kehitystä Piaget`t teorian mukaan.

Ongelmanratkaisutaidoilla on osoitettu olevan vahvaa merkitystä akateemisten taitojen kehittymisessä ja korkea-asteen koulutuksesta valmistumiseen.

Teknologiaopetuksella ja innovaatiokompetensseilla pystytään kehittämään oppilaille tarvittavia tulevaisuustaitoja, jotka pitävät sisällään tulevaisuustietoisuutta, systeemistä ajattelua, luovuutta ja innovointia, digitaitoja ja sopeutumiskyvykkyyttä.

Kehittämällä yhdessä suomalaista käsityöoppiainetta pystymme auttamaan lapsia vastaamaan yhteiskunnan koko ajan kasvaviin vaatimuksiin.

Oppiaineintegraatio pitäisi ottaa vahvasti käyttöön käsityön opetuksessa, jolloin saamme esimerkiksi matematiikan taitoja oppilaille käsin kosketeltavaan muotoon. Alakoulun puolella käsityöt voivat integroitua esimerkiksi äidinkieleen, jolloin kirjoittaminen voi tulla oppilaille mielekkäämmäksi.

Nämä ovat vain yksittäisiä esimerkkejä. Nyt kannattaisi kaivautua pois taisteluhaudoista ja ryhtyä tekemään yhteistyötä oppiaineiden kesken tuomalla käsityön oppiaineen merkitykset ja hyödyt näkyville muillekin.

Takaisin pirttikalustojen ja maton kutomiseen emme pääse – emmekä halua – mutta yhdessä oppiainetta kehittäen voimme tuoda näkyväksi ja osoittaa sen merkityksen yhteiskunnalle. Näin voimme saavuttaa kaikkien haluamia opetusresursseja lisää tärkeälle oppiaineelle.

Rauli Lehtinen

kasvatustieteen maisteeri, insinööri (AMK)

Rauma