Viljan nettohinnasta pitää sopia ennen kaupantekoa
Kun viljakauppaa ryhdytään hieromaan, on ensimmäisenä syytä varmistaa, että ostaja ja myyjä puhuvat samasta hinnasta.
Teollisuus ilmoittaa niin sanotut toimitushintansa, eli mitä se maksaa viljasta varastolleen tuotuna. Viljelijän käteen saama hinta eli viljelijähinta on toimitushintaa alempi, sillä hän maksaa viljan välityskulut ja rahdin. Kulut saattavat viedä toimitushinnasta merkittävänkin osan.
Kuljetuskustannusten maksajasta kannattaa sopia etukäteen. Leipäviljaksi tarjottu vehnäerä voi esimerkiksi osoittautua toimitusvaiheessa rehuviljaksi, jolloin se palautetaan viljelijälle.
Viljakaupassa on selvintä puhua aina verottomista hinnoista. Viljelijän on kuitenkin aina hyvä varmistaa, puhuuko vastapuoli verottomasta vai verollisesta hinnasta.
Viljelijän kannalta on selvintä pyytää tarjousta myymästään viljaerästä.
Tarjouksesta tulee selvitä perushinta sekä nettohinta eli viljelijähinta eli hinta, jonka viljelijä saa käteen. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun vilja toimitetaan liikkeen välivarastoon.
Nettohinnan lisäksi vähennykset tulee olla selkeästi eriteltynä tarjouksessa.
Nettohinnan lisäksi on selvitettävä sentilleen, mikä on rahdin osuus, mikä kaupan palkkio ja mitä muita veloituksia kauppa tekee.
Kaupan palkkio vaihtelee toimitustavasta ja viljaerän koosta riippuen. Viljelijän on aina hyvä neuvotella palkkiosta kauppakohtaisesti.
Rahtimaksu voi vaikuttaa merkittävästi tilityksen suuruuteen.
Myyjän kannattaa selvittää ostajalta viljaeränsä toimituspaikkavaihtoehdot ja rahtihinnat niihin edullisimman vaihtoehdon löytämiseksi.
Myös rahtimaksut voivat vaihdella. Mikäli viljelijä järjestää kuljetuksen itse, hänen kannattaa nähdä vaivaa ja kysellä rahtikuluja eri kuljettajilta ja vertailla niitä keskenään.
Nettohinnan, välityskustannusten ja rahdin lisäksi viljelijän pitää tarkistaa, miten viljan laatu ja kosteus vaikuttavat hintaan.
Jo viljasiilon täytön yhteydessä otettu koko viljaerää edustava esinäyte on hyvä lähtökohta laadukasta viljaerää myyntiin tarjottaessa.
Eri aikaan puitujen viljaerien laatu kannattaa selvittää jo ennen kuin ne yhdistetään varastossa samaan siiloon. Näin varmistetaan, ettei hyvälaatuinen tavara sekoitu heikompaan ja siten alenna koko erän hintaa.
Heikompilaatuinen vehnä kannattaa myydä rehuna ennemmin kuin heikkolaatuisena leipäviljana. Sen vuoksi tällaista erää tarjottaessa kannattaa pyytää myös rehuvehnän laatukriteerit ja hinta.
Kun viljelijä saa hintatarjouksen, hänen on kysyttävä, minkä laatuista viljaa tarjous koskee. Laadun suhteen kannattaa olla tarkkana.
Myyjän on myös selvitettävä, miten hinta muuttuu, jos viljan laatu poikkeaa tarjouksen perusteena olevasta laadusta. Miten suuri valkuaispitoisuuden tai sakoluvun lasku tai nousu alentaa tai nostaa leipäviljan hintaa ja kuinka paljon. Tuoko suurimokauran korkea hehtolitrapaino lisäsenttejä? Vaikuttaako tuhannen jyvän paino hintaan tai toimitukseen?
Myös kosteushyvitys tai -veloitus sekä painokorjaukset ovat tarkistettavia asioita. Lisäksi vihreistä jyvistä ja muista rikkajyvistä sekä roskista tehtävät vähennykset on syytä tarkistaa.
Rikkajyvistä tehtävien vähennysten merkitys korostuu etenkin vuosina, jolloin kuivuus, taudit ja lako pienentävät jyväkokoa.
Viljelijän on hyvä selvittää etukäteen viljaeränsä laatu – ainakin hehtolitrapaino, kosteus ja leipäviljoilla sakoluku ja valkuaispitoisuus – sekä määrä. Määrän tietäminen on tärkeää, jotta viljelijä voi paremmin neuvotella rahdista ja kaupan palkkiosta.
Laadun tunteminen on tärkeää, sillä ostajat voivat maksaa enemmän, kun saavat juuri haluamaansa laatua.
Viljelijän on syytä pitää tarkasti kirjaa, mistä siilosta kukin ennakkonäyte on peräisin. Jos näytteiden tiedot menevät sekaisin, ongelmia syntyy sekä myyjälle että ostajalle.
Viljakauppiaat haluavat muistuttaa luomutuottajia, ettei luomuviljaa varastoitaisi kuivatuksen jälkeen pitkään puhdistamatta.
Rikkakasvien siemenistä saattaa jäädä hajuhaittoja koko viljaerään.
Viljan myyjän on seurattava markkinatilannetta tarkkaan. Jos taloudellinen tilanne ja varastotilat sallivat odottelun, viljan tarjontaa ruuhka-aikaan kannattaa yleensä välttää. Hintariskiä voi tasata myymällä viljaa useassa erässä markkinointivuoden kuluessa.
Maanantaisin Maaseudun Tulevaisuuden markkinapalstalla kerrotaan teollisuuden noteeraukset, ja MTK:n Repusta ne on luettavissa laajemmin.
Toimitushintoja voi verrata kauppiaiden antamiin hintatarjouksiin. Myyntitarjouksia on hyvä kysyä useammalta kauppiaalta. Ostaja, joka ei pysty kohtuullisen ajan kuluessa tarjousta antamaan, kannattaa sivuuttaa.
Vaikka viljan myynti perustuisikin markkinointisopimukseen, myyjän on hyvä seurata muiden ostajien maksamia hintoja. Näin hän voi varmistua sopimuskumppaninsa maksaman hinnan oikeellisuudesta.
Maksuajasta on sovittava etukäteen: maksetaanko vilja 14, 21 vai 30 vuorokauden kuluttua. Vaikka ostajat noudattavat normaalikäytäntönään 30 vuorokauden maksuaikaa, on maksuaika yleensä neuvoteltavissa.
Jos viljelijä sopii, että viljasta maksetaan normaalikäytäntöä myöhemmin, hänen on kysyttävä, mikä on korko.
Myydystä tavarasta on muistettava pyytää ostajalta laatuanalyysi.
Jälkitarkastusnäytteen otosta ja säilyttämisestä on syytä sopia hyvien viljakauppatapojen listan mukaan.
Viljelijä voi seurata keräilyvarastolla viljaerän kulkua, punnitusta, esipuhdistusta, näytteenottoa ja vastaanottopaperien täyttöä.
MT
!
Nettohinnan lisäksi on selvitettävä rahdin osuus, kaupan palkkio ja mitä muita
veloituksia kauppa
tekee.
!
Laadun tunteminen
on tärkeää, sillä ostajat voivat maksaa
enemmän, kun saavat juuri haluamaansa
laatua.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
