Posliinit kilisevät hallituksen kaapissa, kun ulkopoliittiset riidat koetetaan sulloa kulisseihin
Hallitus ja presidentti rakentavat vaivalla kuvaa yksimielisestä ulkopoliittisesta linjasta. Todellisuus ei taida olla näin ruusuinen, kirjoittaa Eero Heinäluoma kolumnissaan.
Orpon hallituksen riidat eivät Eero Heinäluoman mielestä näytä pysyvän perhepiirissä. Kuva: Sanne Katainen11.10.202416:42
Ulkopolitiikassa kaikki on kristallinkirkasta. Ja siltikin ulkoministeriössä vitriinin posliinit tuntuvat kilisevän yhteen, kun ulkopolitiikan marssijärjestystä selvitellään.
Perinteisesti ulkopolitiikassa, kuten politiikassa yleensäkin, hallituspuolueet vetävät köyttä samaan suuntaan. Mahdolliset riidat pidetään perhepiirissä, mutta ulospäin esiinnytään yksituumaisesti.
Lähi-itä ja Ukrainan tuen muodot näyttävät koettelevan hallitussopua ja myös presidentin ja hallituksen ministereiden välejä.
Ensin Ukrainan tuessa PS-ministeri teki linjauksia muistamatta keskustella asiasta presidentin kanssa. Sitten perussuomalaiset ja kristilliset haastoivat hallituksen koko Lähi-itä-linjan.
Presidentti Stubb puolusti julkisuudessa tonttiaan YK:n yleiskokouksesta käsin. Tasavallan presidentin ja hallituksen yhteistyöfoorumi TP-utvaa haettiin nopeasti koolle ratkomaan erimielisyyksiä.
Viikko sitten pidetty kaksi ja puolituntinen neuvonpito päätyi presidentin ja pääministerin mukaan yhteisiin linjauksiin.
Harmi kyllä, hetkeä valtionjohdon ulostulojen jälkeen KD-puheenjohtaja Sari Essayah kertoi jättäneensä päätökseen eriävän mielipiteen. Vaivoin rakennettu yhteisymmärrys ei siis ollutkaan ihan aito.
Perussuomalaiset ovat tietoisesti päättäneet nostaa profiiliaan. He tekevät omaa politiikkaansa pääministeri Orpon kannoista riippumatta. Jatkuessaan irtiotot tietysti haavoittavat niin pääministeriä henkilökohtaisesti kuin kokoomusta puolueenakin.
Lähi-itä ja Ukrainan tuen muodot näyttävät koettelevan hallitussopua ja myös presidentin ja hallituksen ministereiden välejä.
Irtiotot näyttävät kuitenkin palvelevan sitä tarkoitusta, että PS:n kannatus nousisi siitä alhosta, johon valtiovarainministeri Purran kova leikkauspolitiikka oli puoluetta vienyt.
Presidentti Stubb on vaikeassa paikassa. Hänen pitäisi hakea oma paikkansa päätöksentekojärjestelmässä ja saada siihen liittyvä arvostus. Hallituspuolueilla ei kuitenkaan näytä olevan suuria tarpeita uuden presidentin tuskien ymmärtämiselle.
Hallituksen ulkopolitiikka on ottanut tapahtuneesta omat kolhunsa. Jos hallituksen linjauksia Lähi-idässä epäilee toinen puoli hallituksen ministereitä, ei viesti ulospäin ole kovin vahva. Suomen roolia uskottavana toimijana Lähi-idässä tapahtunut ilman muuta syö.
Lisää suuren luokan vaikeuksia on tulossa. Suomen EU-politiikassa on lähiaikoina pakko siirtyä sanoista tekoihin. Pääministeri Orpo on antanut EU:n kilpailukykykeskustelussa perussuomalaisille veto-oikeuden.
EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies alkaa puolestaan käydä jo kärsimättömäksi, kun Suomen hallitus ei pysty tekemään kilpailukykyasioissa omia esityksiään, ja asioihin vaikuttamisen tiimalasissa hiekka valuu vähiin.
EU:n kilpailukykypolitiikassa hallituksen pitäisi nopeasti kerätä rivinsä ja puhua yhdellä äänellä.
Muutoin uhkana on suomalaisten työpaikkojen valuminen joko raskaiden valtiontukien Saksalle tai Ranskalle, tai suuria investointien tukiohjelmia pyörittelevälle Yhdysvalloille.
Siinä menee sirpaleiksi posliinien lisäksi muutakin, eivätkä nämä sirpaleet tuo onnea.
Kolumnin kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.).Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
