Kirja Palvelutalon vauhdikkaat vanhukset

En ollut lukenut Minna Lindgrenin (s. 1963) edellistä romaania Kuolema Ehtoolehdossa (2013), joten aprikoin alkusivuilla, onko ideana nauraa vanhuuden kustannuksella. Mutta kokonaisuus antoi hyvän mielen.

Pitkään Yleisradiossakin vaikuttanut toimittaja-kirjailija hupailee satiirissaan koko yhteiskunnalla. Yli 90-vuotiaitten näkökulma antaa elämänmenolle perspektiiviä.

Käytännöllinen Siiri ja ipadiin ihastunut Irma ovat läheiset ystävät. Heitä yhdistää rakkaus kulttuuriin, etenkin musiikkiin ja arkkitehtuuriin. Entinen äidinkielenopettaja Anna-Liisa vahtii puolestaan, että suomea puhutaan moitteettomasti.

Sisäpiiriin kuuluu myös Margit, joka toivoisi dementoituneen, rakkaan aviomiehensä kuolevan nopeasti. Muutoin Eino jää hänen jälkeensä tuntemattomana tuntemattomien käänneltäväksi.

Putkiremontti ja viroa puhuvat korjausmiehet saavat palvelutalon sekaisin. Meteli on sietämätön, kun seiniä puretaan. Vettäkään ei tule. Vanhuksille tarjotaan kannettavat kuivakäymälät. Anna-Liisan puoliso, suurlähettiläs, järjestää ”haaremilleen” kiinteistöstään evakkopaikan.

Todellisuus on välillä absurdia, kun asuntokin tuntuu olleen aikuisviihteen käytössä. Kotihoitajat ovat kännyköihin ohjelmoitujen aikataulujen uuvuttamia tai parkkiintuneita, mekaanisesti asiakaskuntaansa jynssääviä suorittajia. Autettavat hoivaavat usein auttajiaan.

Vanhan aforismin mukaan elämä on komedia sille joka ajattelee, tragedia sille joka tuntee. Siispä Minna Lindgren kuuluu ajattelijoihin. Vauhdikkaan trilogian kolmas osa on luvassa ensi vuonna. Ensimmäisestä osasta on tekeillä elokuva.

Romaanin ydinajatus tiivistyy Siirin mielessä, kun hän kokee jo melkein inhoavansa hyvinvointia, ”loputonta yltäkylläisyyttä, joka oli tappanut hänen molemmat poikansa 60-vuotiaina” ja ”jonka ansiosta kenelläkään ei ollut aikaa toisille”.

Siiri ja Irma säilyttävät hyväntuulisuutensa tilanteessa kuin tilanteessa. Kuolema on kohdattava sitten kun se tulee. Siihen saakka kaksikko on utelias kaikelle, mitä elämällä on tarjota.

ANELMA

JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN

Minna Lindgren: Ehtoolehdon

pakolaiset. 335 sivua. Teos.

Avaa artikkelin PDF