Vavesaaren tila tuottaa mysliä, makeisia ja mehua
Taina Laitinen on suunnitellut Vavesaaren tila Oy:n myslit. Voitokkaan tyrnimyslin happamuus taittuu makealla porkkanalla. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoKANGASNIEMI (MT)
Makeankirpeä omena täyttää aistit astuttaessa siniseen halliin. Ilma on kostea ja lattia tahmainen.
Mehustamolla pitää kiirettä syksyn jättisadon kanssa. Kun omenarumba hellittää, Vavesaaren tila Oy:n väki pääsee keskittymään päätuotteidensa eli makeisten ja myslin valmistukseen.
Yrittäminen on jaettu kahteen osaan: Vavesaaren maatila tuottaa luomumarjaa ja -viljaa, joista osakeyhtiö jalostaa elintarvikkeita.
Perheessä jako menee niin, että emäntä Taina Laitinen häärää tuotepuolella ja isäntä Tuomo Laitinen vastaa maatilasta. Teini-ikäiset lapset auttavat töissä tarpeen mukaan.
Tuomo Laitinen hyppäsi 1700-luvulla perustetun sukutilan puikkoihin vuonna 1988. Muutaman vuoden kuluttua puutarhuriksi kouluttautunut miniä perusti mansikkaviljelmät.
Elintarviketuotanto sai alkunsa 15 vuotta sitten emännän omista yrttiteesekoituksista. Sen jälkeen syntyivät myslit, joissa maistuvat tyrni, mustikka sekä omena-puolukka.
Taina Laitinen muistelee, että reseptit vain putkahtivat päähän, kun hän mietiskeli eri makuyhdistelmiä. Aluksi tyrnimysliin toi väriä oman tilan kehäkukka, joka sittemmin korvattiin makeutta tuovalla porkkanalla.
Voittokuntoon hiottu tyrnimysli sisältää kaura-, ruis- ja ohrahiutaleita, sokeria, pellavarouhetta, tyrnijauhetta, hunajaa, rypsiöljyä sekä kuivattua porkkanaa.
Alunperin myslissä oli myös vehnää, mutta nyt moni kuluttaja kammoaa sitä. Gluteenitontakin kysellään paljon, mutta sen tuottamiseen täytyisi erikoistua.
Laitista hieman huvittaa, kuinka moni kauhistelee myslipaketin sisältämiä hiilihydraatteja, vaikka samalla ostosreissulla kärryihin lastataan kasapäin karkkia.
Makeisista ollaan myös valmiita maksamaan enemmän kuin terveellisestä ruuasta.
Taina Laitisen mukaan Vavesaaren tilan myslien hintaa nostavat kotimaiset marjat, jotka on kuivattu matalassa lämpötilassa, jotta ravintoaineet säilyvät.
Vuonna 2003 tila haettiin luomuun. Ratkaisu tehtiin pienten lasten ja kasvinsuojeluaineista saatujen allergiaoireiden takia.
”Pahoinvointi seurasi aina ruiskutuksia”, Taina Laitinen muistelee kauhulla.
Vuonna 2007 perhe luopui karjasta. Sen jälkeen jäi enemmän aikaa kehittää viljelyä ja tuotteita.
Ideoita on riittänyt. Sen huomaa tuotantotilojen yhteyteen avatussa Hilima-puodissa. Hyllyt notkuvat Vavesaaren tilan mehuja, glögiä, kaurahiutaleita, näkkileipää sekä värikkäitä marmeladikuutioita. Tarjolla on myös muiden lähituottajien tuotteita.
Hilima on saanut nimensä Tainan mummolta, joka oli kova marjastamaan.
”Nimi sopii siksikin, että pyöritämme puotia naisenergialla.”
Laitisen anoppi leipoo myyntiin karjalanpiirakoita. Tuoretta leipää on kaupan 3–6 päivänä viikossa, vuodenajasta riippuen.
Marmeladi- ja hillopuolen Laitiset ostivat toiselta yrittäjältä vuonna 2011. Siihen saakka elintarvikkeita oli valmistettu kotitilalla.
Uudet, isommat tilat löytyivät kunnan avustuksella Kangasniemen keskustasta.
”Olin aiemmin ajatellut, etten ikinä lähde tekemään hilloja. Tuntui, että Suomi on täynnä niitä”, Taina Laitinen muistelee.
Eksoottiset makuyhdistelmät saivat hänet muuttamaan mielensä.
Lasipurkeissa komeilee muun muassa viherherukka-, porkkana-inkivääri-sitruunamarmeladia sekä tyrnihyytelöä.
Elintarviketuotanto ja puoti työllistävät vaihtelevasti väkeä: keväällä vain muutaman vakituisen ja määräaikaisia sesonkien mukaan.
”Viimeksi maksoin palkkaa 14 hengelle”, Taina Laitinen laskee.
2000-luvun alussa Laitiset täydensivät elinkeinopalettiaan muutamalla vuokramökillä. Niiden käyttöaste on hyvä ja vieraat enimmäkseen ulkomaalaisia.
Oman tilan luomumansikka on Taina Laitisen lempilapsi.
”Sitä menisi enemmän kuin pystyy tuottamaan.”
Tosin tänä vuonna juhannushalla vei ison osan sadosta, eikä hävikistä saa korvauksia.
Tuotteista oma mysli on rakkain. Emäntä kertoo syövänsä mustikkamysliä maidon kanssa ja tyrniä jugurtin.
”Mysleistä voi tehdä myös tuorepuuroja ja keksejä”, hän vinkkaa.
”Pitkän työn jälkeen oli kiva saada tunnustus, että mysli on syötävän hyvää”, Laitinen viittaa tänä vuonna saatuun luomupalkintoon.
Perhe toivoo tunnustuksen lisäävän myös muiden tuotteiden kysyntää.
Investoinnit laitteisiin ja tiloihin vetävät toistaiseksi osakeyhtiön toimintaa miinukselle, mutta Laitiset luottavat tulevaisuuteen.
Taina Laitinen tekee pitkää päivää ja myöntää sen olevan hetkittäin raskasta.
”Välillä on osattava lähteä lomalle.”
Myös asennepuolta pitää hioa, jos mielii yrittäjäksi.
”On hyväksyttävä, että vaikka tekisi itse kaiken suunnitelmallisesti, joku muu seikka voi romahduttaa suunnitelmat.”
Välillä konerikko, tavarantoimittajan aikataulujen pettäminen, tietokoneongelmat tai vialliset pakkaukset sotkevat palettia.
”Asiat on laitettava mittasuhteisiin, ettei pää leviä.”
Nyt tuotanto on siinä pisteessä, että jostain on luovuttava. Pakkauskoneet maksavat maltaita, eikä kaikkea kannata nypertää käsin.
Laitiset ovat valinneet päätuotteikseen makeiset, myslit ja mehut. Yrttiteestä ja kaurahiutaleista luovutaan.
Vaikka tyrnimysli on niittänyt mainetta, kysytyin tuote ovat makeiset. Niille voi löytyä vientinäkymiäkin muun muassa Saksasta, jossa Taina Laitinen on käynyt haistelemassa tuulia.
Myyntivaltteja ovat lisäaineettomuus ja puhtaassa luonnossa kasvaneet marjat.
Tuotteiden valmistukseen käytetään luonnollisesti oman tilan raaka-aineita, mutta jotain ostetaan muualtakin. Esimerkiksi tyrniä Laitiset eivät ole lähteneet viljelemään.
”Tai on meillä muutama puska oman perheen tarpeisiin, mutta kaikkea ei kannata tehdä omin pikkukätösin”, Taina Laitinen naurahtaa.
KATJA LAMMINEN
”Reseptit vain putkahtivat päähän, kun
mietiskelin eri
makuyhdistelmiä.”
”Pitkän työn
jälkeen oli kiva saada tunnustus, että
mysli on syötävän hyvää.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
