Euroopan presidentti

Sanooko nimi Herman van Rompuy mitään?

Ei niin väliä vaikkei sanoisikaan.

Belgialainen on joka tapauksessa jo toista kautta Euroopan unionin presidentti. Samaa virkaa tavoitteli aikanaan myös Paavo Lipponen.

Van Rompuy, tai ”Romppu”, ei kuitenkaan ole mikään oikea presidentti. Enemmän hänen toimenkuvansa muistuttaa valtakunnan- tai tässä tapauksessa euroopansovittelijaa.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan

tehtävä on lentää Euroopan pääkaupungista toiseen ja etsiä sovintoa riitaisten pääministerien välille. Työ edellyttää valvomista. Aamuyön tunteina, kun

päämiehet eivät enää jaksa vastustaa, puheenjohtajan on ymmärrettävä lyödä nuija pöytään.

Yhdysvaltain ulkoministeri Henry

Kissinger tiedusteli aikoinaan, kenelle hänen pitäisi Euroopassa soittaa.

EU-presidentille voi yrittää, mutta luultavasti puhelin tuuttaa varattua,

kun Rompulla on samaan aikaan langan päässä kolmen EU-maan pääministerit, kaksi komissaaria ja EKP:n pääjohtaja.

Mutta leikitään hetki, että EU:lla olisi

ihan oikea presidentti, sellainen kuin Amerikassa.

Mikään turha nainen tai mies hän ei

olisi. Johdettavana olisi 500 miljoonaa asukasta ja maailman suurin talous. Ydinkärkiä Euroopan presidentin peukalon

alla olisi vaivaiset 500, mutta miesvahvuudessa euroarmeija häviäisi vain Kiinalle.

Jos ”eurooppalaiset arvot” olisivat

maailmalla uhattuina, voisi EU-presidentti aina lähettää maailman suurimman

laivaston puolustamaan maanosan etuja.

EU-presidentillä olisi myös jaettavanaan maailman suurin budjetti, ainakin jos EU-parlamentti sen joskus hyväksyisi. Brysseliin vaeltaisi loputon karvalakki- ja sombrerolähetystöjen jono pyytämään rahaa jäähalliin tänne ja formularataan tuonne.

Mutta kenestä voisi tulla Euroopan presidentti? Se riippuisi vaalitavasta ja varsinkin siitä järjestettäisiinkö esivaalit maittain vai puolueittain.

Äkkiä voisi ajatella, että toisella kierroksella vastakkain olisivat saksalainen ja

ranskalainen. Toisaalta kompromissiehdokas voisi tulla pienestä maasta. Kenties

finaalissa olisivatkin suomalainen ja portugalilainen. Tuskin kuitenkaan kreikkalaista.

Eurokriisin myötä EU on jakautunut USA:n tavoin etelä- ja pohjoisvaltioihin. Kummissakin asuu melkein saman verran äänestäjiä. Ratkaisijaksi voisi nousta Itä-Eurooppa. Ehkä Euroopan presidentti tulisikin Puolasta?

Yksi kovimmista tyrkyistä virkaan olisi nykyinen komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso.

Barroso näyttää presidentiltä ja puhuu kuin presidentti. Hän reissaa jo EU:n

nimissä maailmalla, mutta kaikkia portugalilaisen pompöösi olemus ei vakuuta.

Ehkä presidentti nousisikin meppien riveistä.

EU-parlamentin puhemiehenä häärää saksalainen demaripoliitikko ja entinen kirjakauppias Martin Schulz.

1980-luvun Kettu-poliisisarjan

komisariota muistuttavalta Schulzilta ei tiettävästi puutu kunnianhimoa. Toimittajien sähköpostiin tipahtaa päivittäin ainakin viisi tiedotetta, joissa iloisesti virnistävä Schulz ottaa kantaa kaikkiin asioihin maan ja taivaan väliltä. Useimpia Schulzin tärkeily kuitenkin lähinnä

huvittaa.

Itseoikeutettu naiskandidaatti

Euroopan presidentiksi olisi tietysti

Angela Merkel. Luterilaisen papin tytär olisikin tolkun ihminen maanosan

johdossa. Sellainen, jonka huomaan voi kovalla työllä ansaitut verorahat uskoa.

Merkelin tielle saattavat kuitenkin nousta niin sanotut historialliset syyt. Kokemukset saksalaisista kanslereista

Euroopan johdossa ovat lyhytaikaisia, mutta sitäkin huonompia.

Brysselissä vain yhtä herraa varten teipataan katukiveyksillekin punainen matto. Kun Monsieur le Président de la République kävelee saliin, nousevat

komissaaritkin seisomaan.

Voisiko Ranskan presidentistä tulla

koko Euroopan johtaja? Varmasti voisi. Eri asia on, kuka sitä haluaa.

François Hollanden johtama EU olisi

maailman kilpailukykyisin talous, jossa

veroaste on 75 prosenttia. Pankkiirien

juhlat olisi juhlittu ja Euroopan ökyrikkaat saisivat hakea turvapaikkaa

kauempaa kuin Belgiasta.

Työttömyys olisi muisto vain, kun puolet kansasta saisi palkkansa valtiolta

ja lopuilla olisi elinikäinen työpaikka Peugeotin tehtaalla. Puheet maataloustukien leikkauksista loppuisivat, kuten muutkin murheet julkisen talouden

kestävyydestä.

Eurokriisi on tehnyt talouskomissaari

Olli Rehnistä yhden Euroopan tunnetuimmista poliitikoista. Rehnin harmiksi tuntemukset ovat monin paikoin kuitenkin kielteisiä. Onneksi jalkapalloharrastus sentään pehmentää imagoa.

Vai olisiko Suomella toinenkin kortti? Löytyisikö eduskunnan kellarista sittenkin paloa vielä yhteen ristiretkeen?

Tulisivat Euroopan asiat kuntoon

yhdellä murahduksella.

niklas.holmberg@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF