vierasyliö Jääkärien satavuotias satu
Jääkäriliikkeen alkuna pidetään pohjalaisosakuntien talon, Ostrobotnian, kassahuoneessa
20.11.1914 pidettyä aktivistikokousta, jossa päätettiin ryhtyä valmistelemaan kansanousua Venäjästä irrottautumiseksi. Sotilaskoulutusta vapaaehtoisille oli luvassa Saksassa.
Elettiin ensimmäisen
maailmansodan alkupuolta. Sodan lopputuloksesta ei ollut mitään tietoa. Ne 190 nuorukaista, enimmäkseen ruotsinkielisiä ylioppilaita, jotka partiopoikakurssiksi naamioituun koulutukseen lähtivät, valitsivat
tuntemattoman tulevaisuuden.
Juridisesti he syyllistyivät maanpetokseen.
Saman riskin ottivat ne, jotka syksyn ja alkuvuoden 1915–16 aikana värväytyivät 2 000-
miehiseksi laajennetun, Saksan armeijaan kuuluvan jääkäripataljoonan riveihin.
Uudet tulijat olivat kaikista kansankerroksista, valtaosaltaan suomenkielisiä, koulutukseltaan ja katsomuksiltaan kirjavaa
ainesta. Lähdön tarkoituskaan ei ollut kaikille selvä.
Preussilainen äksiisi Lockstedtin leirillä, raskas rintamapalvelus ja epävarmuus tulevaisuudesta karsivat joukosta runsaan kolmanneksen, ennen kuin jääkärit olivat valmiit panemaan toimeen Ostrobotnialla tehtyä päätöstä.
Sitä ennen koko yritys oli
lähellä raueta.
Jääkäri Heikki Nurmion sanoittaman ja Sibeliuksen säveltämän Jääkärimarssin kahdessa
säkeessä kiteytyy komeasti
jääkäriliikkeen olemus.
Toinen kuuluu: ”Satu uusi nyt Suomessa syntyvä on” ja toinen: ”Koko onnemme kalpamme kärjessä on”.
Nurmion runo voitti kilpailun, joka järjestettiin pataljoonassa lokakuussa 1917 masentuneen mielialan kohentamiseksi.
Se syntyi vaiheessa, jolloin
jääkäriliike eli epävarminta
aikaansa.
Tsaarinvallan kaatanut vallankumous oli muuttanut Venäjän ja Suomen suhteet täydellisesti. Sortotoimet oli kumottu. Suomessa uskottiin yleisesti
sopuisaan eloon uuden Venäjän kanssa, joko melkein tai kokonaan itsenäisenä. Vihollismaan armeijaan kuuluva suomalaispataljoona voisi tarpeettomana unohtua ja miehet jäädä selviytymään omin avuin.
Mielet olivat maassa. Napiseva pataljoona vedettiin rintamalta lähes vuodeksi Libaun kasarmeille lisäkoulutukseen, mutta samalla myös kurinpalautukseen.
Suurin toivein alkanut satu uhkasi päättyä surullisesti.
Jääkärimarssin sanoissa kaikuu ajankohdasta kumpuava uhka ja uhma. Viha ei lientyisi, vaikka Venäjä näytti muuksi muuttuneenkin. Ja ellei kotimaa jääkäreistään piittaisikaan, jäisi vielä
keino: oma ”kalpa”, taistelutahto ja -kyky.
Todellisuudessa jääkärien, kuten koko Suomenkin, onni oli enemmän vieraiden kalpojen kärjissä.
Vain pari viikkoa Jääkärimarssin kirjoittamisen jälkeen bolsevikit kaappasivat vallan Pietarissa. Taas muuttui kaikki, parempaan suuntaan sekä
jääkäreille että koko Suomelle.
Suomi kääntyi lopullisesti täyden itsenäisyyden kannalle.
Hinnalla millä hyvänsä rauhaan pyrkinyt Leninin hallitus
tunnusti sen, mutta auttoi jo kuukauden päästä puhjenneessa
kansalaissodassa punaista puolta niin paljon kuin kykeni.
Jääkäreitä tarvittiin vapaussodaksi muuttuneessa kapinan
kukistamisessa. Pataljoona pyydettiin kotiin, ja Saksa suostui. Myös sille oli tärkeää padota vallankumouksen leviämistä, vaikka oli Leniniä auttanutkin.
Vapaussotaan osallistui 1 200 jääkäriä, ei siis kovin paljon
valkoisen puolen koko sotavoimassa. Mutta kokemuksensa ja asenteensa vuoksi panos oli hyvin oleellinen, kunhan aluksi
ryssänkenraalina vieroksuttu Mannerheim oli ensin karismallaan saanut jääkärit suostumaan osaansa talonpoikaisarmeijan kouluttajina ja alijohtajina.
Jääkärit olivat saaneet ankaran koulutuksen ja kokeneet kovia Saksan itärintamalla. Kovuus siirtyi omaan sotaan, sekä hyvässä että pahassa. Jääkärien maine vapaussota-sisällissodan loppuvaiheiden ja jälkipuhdistuksen valkoisessa terrorissa on paikoin ruma.
Keväällä 1918 jääkäriliikkeen uskomaton tavoite oli toteutunut: Suomi vapautettu Venäjän vallasta.
Itsenäinen Suomi ei silti
ollut. Maahan jäi saksalainen divisioona, jonka komentajalla oli käytännössä viimeinen
sana ulko- ja sotilasasioissa. Valtiosopimus sitoi Suomen
taloudellisesti ja poliittisesti
lujasti Saksaan, ja saksalaisen kuninkaan valitseminen sinetöisi vasallisuhteen. Ympärysvaltoja sympatisoinut Mannerheim erotettiin.
Saksan tukemien valkoisten
voitto Venäjän tukemista punaisista ei riittänyt. Tarvittiin
vielä ympärysvaltain voitto
Saksasta ja tasavaltalaisten voitto monarkisteista, ennen kuin Suomi saattoi suunnata
itsenäisenä demokratian tielle.
Jääkärit olivat sodan jälkeen sankareita. He nousivat sotilasarvoissa, ja siviiliurankin valinneet hyötyivät sankarimaineesta. Poliittisiin kiistoihin he osallistuivat aika vähän, vaikka enimmäkseen Saksaa ja monarkisteja myötäilivätkin.
Sopeutuminen kotimaahan otti aikansa. Upseeristossa
koettiin 1920-luvulla jääkärikriisejä ja nimityskiistoja. Muutamia kiehtoi fasismi, kun se 30-luvun vaihteessa yritteli
Suomeen. Selkeä enemmistö kuitenkin totteli tasavaltalaista järjestystä.
Kun uudet sodat 1939 alkoivat, komentajatasollekin kohonneet jääkäriupseerit kantoivat keskeistä vastuuta. Mannerheim luotti heihin ja he Marskiin. Jääkärit olivat sotien välisen ajan asevelvollisten tärkeimpiä kouluttajia. He välittivät nuoriin sotilaisiin taistelutahtoisen ja vaikeuksia pelkäämättömän hengen.
Se vaikutti epäilyksittä siihen, että Suomi kykeni toisessa
maailmansodassa säilyttämään sen vapauden, jonka oli ensimmäisessä kyennyt saavuttamaan.
Jääkäriliikkeen ympärille rakentui heti vahva, liioitellenkin ihannoiva perinnetyö. Jääkärien
sadun kerronta on jatkunut, samalla kun se historiantutkimuksen myötä on muuttunut sekä täydellisemmäksi että
todenmukaisemmaksi.
Nyt, liikkeen syntymän satavuotismuiston merkeissä, itsenäinen Suomi tekee jääkäreille kunniaa entistäkin yksimielisempänä.
Uhkarohkeasta, lakeja ja kansalaismielipidettäkin
uhmanneesta nuorten miesten yrityksestä kasvoi voimatekijä, jota Suomi saa paljolti kiittää itsenäisyydestään. Toki tarvittiin ulkoisten olosuhteiden
onnekasta kulkua, mutta yhtä lailla omaa tahtoa ja uskoa.
Jääkäriliikkeen historia
todistaa, että joskus kannattaa yrittää mahdotontakin.
KARI HOKKANEN
Kirjoittaja on professori.
Jääkäriliikkeen historia
todistaa,
että joskus
kannattaa yrittää mahdotontakin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
