Lihaosuuskunnat voisivat hyötyä hankinta- ja teurastusyhteistyöstä
Tuottajien osuuskunnat käyttävät äänivaltaansa suurissa lihataloissa. Käyttämättömän teurastuskapasiteetin ylläpito maksaa yhtiöiden omistajille, eli viime kädessä tuottajille.
”Atria ja HK Scan ovat laittaneet itseään kuntoon viime vuosina, ja toimintoja on sopeutettu. Kuitenkin viime vuosikymmenen sianlihan tuotantohuipun jäljiltä ainakin teurastuskapasiteettia on ollut kauhean paljon”, Pellervon taloustutkimus PTT:n maatalousekonomisti Kyösti Arovuori sanoo.
Sianlihan tuotannon lasku saattaa Arovuoren arvion mukaan jatkua, kun tuotanto sopeutuu kulutukseen.
”Siinä vaiheessa jo olemassa olevan kapasiteetin tehokas käyttö olisi järkevää.”
Kun tuottajat vähenevät, tuotanto keskittyy ja yksikkökoot kasvavat. Toimintaa voisi tehostaa lihatalojen hankinta- ja teurastusyhteistyöllä.
Kilpailuviranomaiset eivät Arovuoren mukaan hyväksyisi yritysten suoraa yhdistymistä.
”Mutta hankinnan ja teurastuksen yhteistyöhön viranomaisilla tuskin olisi sanomista, varsinkin jos hankinta ja teurastus irrotettaisiin omaksi toiminnakseen. HK Scan ja Atria säilyttäisivät nykyisen kilpailunsa ruokataloina.”
Arovuori ei ota kantaa siihen, olisiko kuvatunlainen yhteistyö mahdollista.
”Periaatteellisella tasolla kyllä. Yhteistyö oletettavasti kuitenkin hyödyttäisi osuuskuntia. Mitä paremmin kapasiteetti on käytössä, sen tehokkaampaa on tuotanto.”
Arovuori pitäisi kummallisena, jos keskusteluja yhteistyöstä lihatalojen välillä ei olisi viime vuosina edes käyty.
”Historian saatossa yhteistyötä on yritetty, mutta laihoin tuloksin.”
Lihantuotannon tilanne vaihtelee sektoreittain.
”Vahva maitopuoli takaa naudanlihantuotannon tasaisuutta ja sopimusohjauksella säädellään siipikarjanlihan tuotantoa sen kulutuksen kasvaessa”, Arovuori sanoo.
Sikapuolella kärsitään kotimaisen kulutuksen laskusta.
”Sianlihan tuotanto kasvoi vuosina 2000–2008 yhteensä 26 prosenttia. Tuotanto on laskenut huipusta, 217 miljoonasta kilosta, nykyiseen noin 185 miljoonaan kiloon.”
Osa sianlihasta on edelleen pakko viedä, vaikka tuotanto on kulutusta pienempi.
”Yksinkertaistettuna Suomessa syödään liikaa fileetä, jota täytyy tuoda ulkomailta. Samalla vähemmän halutut ruhonosat pitää viedä ulkomaille, vaikka se ei tuottaisi lisäarvoa.”
Vientikysyntään kannattaa Arovuoren mukaan tarttua, mutta siitä ei ole tuotannon pelastajaksi, koska halvemmalla tuottavat maat ovat ihan vieressä.
HK ja Atria ovat keskittäneet tuotantoaan isoihin teurastamoihin.
”Jos sianlihan tuotanto vähenee edelleen, kapasiteetin supistaminen isoista yksittäisistä teurastamoista on hankalaa”, Arovuori sanoo.
Atria osti edellisvuonna Saarioiselta teurastustoiminnot, mikä oli Arovuoren mukaan koko sektorin kannalta hyvä liike.
”Saarioinen keskittyy jatkossa ydinosaamiseensa, ja teurastus siirtyi niille, jotka sitä muutenkin tekevät.”
Tuottajakentässä on Arovuoren arvion mukaan tapahtunut muutosta. Liikettä osuuskuntien välillä on.
”Asenne ei enää automaattisesti ole, että osuuskunnan tai yhtiön vaihtaminen olisi epäpyhää, kun haetaan parasta kokonaisuutta. Tämä näkyy jo maitosektorilla.”
Periaatteesta, että kaikki tuottajat saavat saman hinnan on Arovuoren mukaan pidetty liian pitkään kiinni.
”Käytännössä tästä ollaan luovuttu, vaikka niin ei suoraan sanota. Erilaisia lisähintoja maksetaan tehokkuudesta. Tuottajat hakevat parasta hintaa ja niin sen pitää mennäkin.”
JUKKA LEHTINEN
Hankinnan ja teurastuksen
yhteistyöhön viranomaisilla
tuskin olisi sanomista,
varsinkin jos hankinta ja teurastus
irrotettaisiin omaksi toiminnakseen.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
