vierasyliö Gebhardin soihtu palaa kirkkaana

”Niitä tulevaisuusmahdollisuuksia, joita yhteistoiminta on avannut maanviljelijöille suurissa sivistysmaissa ja joitten merkitystä sekä maanviljelijät itse että hallitukset ovat ruvenneet yhä selvemmin käsittämään, olen tahtonut tässä kirjassa Suomen maanviljelijöille esittää.”

Näin kirjoitti Helsingin yliopistosta valmistunut historian

tohtori Hannes Gebhard (1864– 1933) Bonnissa Saksassa joulukuussa 1898 päivätyssä 500-

sivuisessa teoksessa ”Maanviljelijäin yhteistoiminnasta

ulkomailla”.

Kirjassa oli osuustoiminnan toimintaohjelma Suomea

varten. Gebhard kirjoitti sen paljolti Saksan, Ranskan ja Britannian kokemuksiin

pohjautuen.

Tilaisuus ohjelman toimeenpanoon tuli jo pari kuukautta myöhemmin, kun Venäjän hallinto tiukensi otettaan Suomen suuriruhtinaskunnasta helmikuussa 1899.

Osuustoimintajärjestö

Pellervo sai alkunsa loppuvuodesta. Osuustoiminnalla ryhdyttiin vahvistamaan suomalaisten poliittis-taloudellista selkärankaa keisarikunnan

poliittista uhkaa vastaan.

Perussyy osuustoiminta-

ohjelmaan ei ollut Suomen suhde Venäjään vaan vähäväkisen kansan suhde 1800-luvun kansainväliseen markkina- ja rahatalouteen. Vapaan kilpailun opista oli seurannut paljon

hyvää, mutta myös pulmia:

”Vapaa kilpailu on kehittänyt taloudellista individualismia, joka ei ole muuta kuin kovinta

itsekkyyttä.”

Vastareaktiona oli levinnyt ”suurten pääoman omistajien rajattomasta kilpailusta kärsivien rauhallinen pyrkimys omin voimin, mutta yhdistyneinä

parantaa asemaansa”.

Ajan aalto nosti tarmokkaan 35-vuotiaan nuoren miehen kehityskulkujen nokkaan. Hän ei toiminut yksin, mutta oli palavasydämisin vertaistensa joukossa.

Gebhard oli monessa todellisuudessa kasvanut henkilö. Hänen isoisänsä oli Suomeen muuttanut saksalainen. Itse hän vietti lapsuutensa Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Ei siis ihme, että häntä kiinnosti suomalaisen yhteiskunnan kehittäminen koko maassa ja eri sosiaaliluokissa. Keskeisiä olivat muun muassa tilattoman väestön aseman parantaminen, maakysymys ja pienviljelijäneuvonta.

Gebhardin työn ytimessä olivat osuuskassat ja -meijerit.

Osuuskassoilla ratkaistiin pienviljelijöiden luotto-olot, sillä ilman toimivaa luottojärjestelmää ei ole investointeja ja ilman investointeja ei ole

kehitystä.

Luotot piti maksaa pois.

Rahaa sai meijeritaloudesta, mutta sitä oli kehitettävä koko ketjultaan: osaamista, laatua ja omistajuutta.

Voin laatu oli nostettava niin korkealle, että tuotteesta oli saatavissa kunnon hinta. Se oli markkinoitava sinne, missä oli alituotantoa ja maksukykyä eli Britanniaan ja Saksaan.

Osuusmeijerit keskusosuuskuntineen oli perustettava maanviljelijöiden käsiin, jotta

liiketoimintaan saatiin ryhti ja työn hedelmät valuivat sinne,

missä työ oli tehty. Systeemi kasvatti itsekuriin ja tarkkuuteen.

Osuustoiminnan perusidea oli liittyä yhteen – ruohonjuuritasolla paikallisosuuskuntiin ja valtakunnallisesti keskusosuuskuntiin. Paikallistason ymmärrys yhdistyisi keskustason ymmärrykseen, jolloin

rakentava jännite veisi koko yritysryhmän ja kansanliikkeen menestykseen.

Nykykielellä sanottuna syntyisi siis kilpailuetuja, joita ei olisi muilla toimijoilla. Terveet liikeperiaatteet oli yhdistettävissä laatuun, tehokkuuteen, rehellisiin kauppatapoihin ja uuteen omistajuuteen.

Työtä oli monessa suunnassa. Vakuutusolot oli laitettava kuntoon keskinäisyyden pohjalta. Karjanjalostus oli avain tuotoksen nostoon. Edettävä oli sitä mukaa, kun opitaan.

Kuluttajaosuustoimintaan

ei ollut kiire, koska ensin oli opittava tienaamaan ennen kuin keskityttiin kuluttamiseen. Suuren pääoman kansainväliseen metsäalan liiketoimintaan tuli lähteä mukaan vasta, kun oli saatu harjaannusta muilla talouden aloilta. Tappion vaara oli muutoin ilmeinen.

Osuuskuntia syntyi eri aloille

ja eri väestöryhmien keskuuteen. Tarve oli ilmeinen ja kansa valmis lähtemään liikkeelle.

Erityisesti kuluttajat olivat liikekannalla maalla ja kaupungissa. Ensimmäiset työosuuskunnatkin syntyivät.

Gebhard toimi köyhyydestä eteenpäin pinnistelevän agraarisen Suomen palveluksessa. Osuuskuntamalli veti ihmisiä yhteiskuntaan oman elämänsä

rakentajiksi. Ihmiset kasvoivat

alamaisuudesta kansalaisuuteen.

Hanneksen puoliso Hedvig

Gebhard tiivisti liikkeen 50-vuotisjuhlassa 1949 ikimuistoisesti: ”Mitään suurta ei voi toteuttaa ilman innostusta, sitkeää työtä ja antaumusta”.

Gebhardit eivät nähneet osuustoimintaa vain taloudellisten etujen ja hyvinvoinnin edistäjänä, vaan myös kansan henkisen ja siveellis-eettisen tason kohottajana.

Hannes Gebhardin syntymästä

tuli 8. huhtikuuta 150 vuotta.

Juhlavuoteen sopii soihtu-symboliikka, joka on kuvattuna

Gebhardien sukuhaudalla Felix

Nylundin veistämässä patsaassa.

Soitua pitelevä ihanteellinen nuorimies on Hannes Gebhard. Osuustoiminnan ihmisyyttä korostava aatepohja elää, kun aatteen soihtu palaa. Liekin

tulee palaa, olemme osa hienoa tarinaa.

Ja tarina kantaa. Suomessa on osuuskuntien ja keskinäisten vakuutusyhtiöiden jäsenmäärä yli seitsemän miljoonaa. Osuustoiminta on laajimmin omistettu yritysmalli Suomessa.

Meillä on suurin osuustoimintasektori koko maailmassa

suhteessa kansakunnan kokoon. Osuustoimintayritykset ovat niin vahvoja, että niillä on

monilla aloilla merkittävä markkinoita kehittävä ja kirittävä vaikutus.

Välillä osuustoimintayritykset saavat jäseniltään kovaakin kritiikkiä. Varmuudella voi

kuitenkin sanoa, että vielä hankalampi tilanne olisi ilman osuustoimintayrityksiä.

Gebhardin aikana luodut liiketoimintaopit ja eettinen liiketoiminnan koodisto ovat kestäviä tänäkin päivänä.

Gebhardin voi asettaa

kolmanneksi nimeksi vapaakaupan pioneerin Anders

Chydeniuksen ja suomalaisen kansallisuusaatteen rakentajan J. V. Snellmanin rinnalle.

Gebhard yhdisti taloudellisen liberalismin kansallisuusaatteeseen, jolloin elinkeinovapauden tuomat työkalut valjastettiin palvelemaan kansakokonaisuutta.

SAMI KARHU

Kirjoittaja on Pellervo-Seuran

toimitusjohtaja.

Avaa artikkelin PDF