Yrittäjät kehuvat maaseutua paremmaksi toimintaympäristöksi kuin kaupunkeja

Ponssen metsäkoneet tehdään maaseudulla. Kuva: Jukka Pasonen

Kuva: Jukka Pasonen

Yrittäjät arvostavat maaseutua toimintaympäristönään korkeammalle kuin kaupunkeja, ilmenee Elinkeinoelämän Keskusliiton EK:n kyselystä yritysten toimitusjohtajilta.

Erityisesti ydinmaaseudun yritykset pitävät sijaintikuntansa elinkeinopolitiikkaa parempana kuin kaupunkiyritykset.

Myös kuntapäättäjien toiminnasta yritykset antavat maaseudulla paremman arvosanan kuin kaupungeissa.

EK:n on tehnyt selvityksensä helmikuussa valmistuneen kuntaranking-aineiston perusteella. Kyselyyn vastasi vuoden alussa 2 200 yritysjohtajaa, joista lähes 500 maaseudulta, johtava asiantuntija Jari Huovinen EK:sta kertoo.

Vastaajat on jaettu sijaintipaikkansa mukaan neljään aluetyyppiin eli ryhmään: kaupunkeihin, kaupunkien läheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun.

Yritysten arviot aluetyyppien elinkeinopolitiikasta jaettiin kolmeen ryhmään: huono, kohtalainen ja hyvä.

Ydinmaaseutuyrityksistä 44 prosenttia arvioi elinkeinopolitiikan hyväksi ja 29 prosenttia huonoksi, jolloin saldoluku eli hyvien ja huonojen erotus on plus 15.

Harvaan asutulla maaseudulla vastaava saldoluku on plus 12, kaupungeissa plus 9 ja kaupunkien läheisellä maaseudulla plus 5.

Kaupunkiyrityksistä elinkeinopolitiikkaa piti kohtalaisena 39 prosenttia, mikä on selvästi enemmän kuin muilla alueilla. Maaseudulla vastaukset jakautuvat enemmän ääripäihin.

Kokonaisarviossa kuntapäättäjien toiminnasta kaupunkien ja läheisen maaseudun yrityksissä oli enemmän tyytymättömiä kuin tyytyväisiä eli saldo kääntyi miinuksen puolelle.

Sen sijaan maaseudulla tilanne oli päinvastoin. Harvaan asutulla maaseudulla saldoluku kuntapäättäjistä oli plus yhdeksän. Päättäjiin tyytyväisiä oli 38 prosenttia vastaajayrityksistä.

Kokonaisarvio koostuu 17 yksittäisestä väittämästä, jotka on summattu yhteen. Väittämiä oli esimerkiksi: "Kunta luo yrityskentälle hyvät edellytykset" ja "Yritysten asioita hoidetaan kunnassa riittävän tehokkaasti".

Huovinen arvioi, että syy maaseudun kuntapäättäjien saamaan kaupunkipäättäjiä myönteisempään arvioon on, että maaseudulla yrityksiä on vähemmän, ne tunnetaan tarkemmin ja kunta pystyy ottamaan yritysten tarpeet ja päätösten todelliset vaikutukset hyvin huomioon.

Toisaalta arviot jakaantuivat maaseutukunnissa ääripäihin eli hyviin ja huonoihin, mikä voi kertoa siitä, että jotkut yritykset kokivat päättäjien suosivan tiettyjä yrityksiä.

Elinkeinopolitiikassa yritykset pitävät maaseutukuntien päätösten vaikutusarviointia järjestelmällisempänä, yritykset pääsevät niissä paremmin tuottamaan kuntapalveluja ja yrityksiä kohdellaan tasapuolisemmin, kun kaupungeissa huomio usein kohdistetaan aloitteleviin ja suuriin yrityksiin.