Saamen kielen soturi kaipaa rauhaa
Niillas Holmberg on ehdolla Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Hän esittelee tuoreinta, suomenkielistä runokirjaansa Jos itseni pelastan itseltäni Turun kirjamessuilla perjantaina. Tarmo Lehtosalo Kuva: Viestilehtien arkistoPuhelimesta kuuluu avaruudellista kohinaa, ennen kuin yhteys Pohjois-Norjaan katkeaa. Toisella yrittämällä Niillas Holmberg, runoilija ja musiikintekijä, vastaa.
Nykyinen koti Tromssa on Holmbergille rakas. Paikka on samaan aikaan urbaani ja villin luonnon ympäröimä.
Ympärillä on myös iso saamelaisyhteisö ja ystäviä, joiden kanssa puhua omaa äidinkieltä, pohjoissaamea.
Holmberg tunnetaan maailman ainoana saameksi julkaisevana alle 30-vuotiaana runoilijana.
Turun kirjamessuillakin esiintyvä Holmberg työstää parhaillaan uutta runokirjaa. Siinä hän pohtii liikkuvuuden ja paikallaan olemisen eroavaisuuksia.
”Olen saanut matkustella paljon töitteni puolesta. Liikkeessä kaipaa paikallaanoloa ja toisin päin. Tavoittelen sellaista olotilaa, että olisin joskus tyytyväinen vain paikallani istumiseen.”
Holmberg on löytänyt matkoillaan saamelaisuutta kauempaakin: Intiassa hän osallistui runofestivaaleille ja suuntasi sitten pohjoiseen, tiibetiläisen taiteen instituuttiin.
”Kukaan ei tiennyt mitään tulostani. Tervehdin ensimmäistä vastaantulevaa tiibetiläistä oppilasta. Kun hän oli kuullut, että olen saamelainen, hän joikasi minulle. Siinä äimistelin suu auki, että mitä tämä on olevinaan. Se oli merkki siitä, että tähän voisi jäädä.”
Kävi ilmi, että tiibetiläisryhmä oli matkustanut Ruotsissa ja tavannut saamelaisen kuoron.
Saamelaisuus sopii Holmbergille, vaikka hän joskus uskoikin kaupungin suovan jotakin muuta.
”Muutettuani 16-vuotiaana Tampereelle Utsjoelta vahvistui tunne, ettei oikeastaan ole muuta identiteettiä.”
Holmberg tuntee myös pettymystä saamelaisten saamasta kohtelusta.
”Tämä vuosi on ollut valtiolta piittaamattomuuden ja kylmäverisyyden näytös saamelaiskysymysten osalta. Siihen kuuluvat ILO:n yleissopimuksen ratifioinnin ja saamelaiskäräjälain lykkääminen sekä saamelaisuutta koskevien suojapykälien yliviivaus metsähallituslaista.”
”Olisi väärin sanoa, ettei saamelaisista yksinkertaisesti välitetä. Päinvastoin tuntuu olevan niin, että saamelaisista on tullut rasite, josta on pikkuhiljaa päästävä eroon.”
Holmberg on ottanut kantaa päätöksiin Tromssasta käsin.
Kun Holmberg kuuli, että eduskunta hylkäsi hallituksen esityksen saamelaiskäräjien uudistamisesta, hän kiipesi läheiselle mäelle videokameran kanssa ja puhui: ”Hyvä kansanedustaja, onko minun elämäni kiinni enemmistöstä, jonka ainoa kosketus maahan on minun polkemiseni maanrakoon?”
Holmberg on ehdolla Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi runoteoksellaan Amas amas amasmuvvat (suomentamaton nimi Jottei outo tulisi oudommaksi).
Runoissa on toista ihmistä kohtaan kohdistuvia rakkaudenilmauksia, jotka ovat rinnastettavissa koko kansaan kohdistuviksi. Mukana on epäilyäkin.
Saamenkielessä Holmbergia viehättää erityisesti vanhan polven tenojokelaisten saamelaisten käyttämät ilmaisut. Hän haluaa varjella katoavia sanoja ja lauserakenteita.
Saamelaiskulttuurin tulevaisuudessa näkyy uhkakuvia, joista ympäristön tuhoutuminen ei ole ainakaan vähäisin.
”Nykynuorilla on enemmän tietoa ympäristöasioista kuin aikaisemmalla polvella. Mutta riittääkö se? Meille kuluttaminen on tehty niin helpoksi ja hauskaksi, kiusaus on vahva. Lihaa en juuri kaupasta osta, kananmunat käyn hakemassa pikku farmilta – kun sellaisia vielä on.”
Holmberg ammentaa voimavaroja jäljellä olevasta villistä luonnosta. Myös lapset ja nuoret antavat energiaa.
”Utsjoelta tuntuu tulevan uusi keskenään pohjoissaamea puhuva sukupolvi. Saamelaiskulttuuria ja sen tulevaisuutta miettiessä tällaiset asiat lohduttavat ja antavat toivoa.”
Tuulikki Viilo
Turun kirjamessut 2.–4.10. Teemana
Ruotsi, Saamenmaa ja Kustavi,
pe ja la klo 10–18, su klo 10–17
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
