Paukkunen: Venäjän aggressiivisuus kroonistuu – Putin rakentaa omaa perintöään, hätiköintiin ei ole Suomessa syytä

Euroopan unionin täytyy nyt ottaa paikka Yhdysvaltojen rinnalla ja varmistaa, että eurooppalainen yhtenäisyys ei Venäjän edessä horju, kirjoittaa Samu Paukkunen. Kuva: Euroopan unioni

Venäjä on ryhtynyt jälleen keskittämään joukkojaan Itä-Ukrainan lähialueille. Se on viestinyt valmiudestaan käyttää aseellista voimaa Ukrainan epävakauttamiseksi ja vaatinut Naton joukkojen poisvetämistä niistä maista, jotka ovat liittyneet puolustusliittoon vuoden 1997 jälkeen. Käytännössä Venäjä on vaatinut itselleen myös veto-oikeutta, jolla rajoittaa sen lähialueilla sijaitsevien maiden pääsyä liiton jäseneksi.

Länsimaiden vastaus Venäjän vaateisiin on hakenut muotoaan. Joulu-tammikuun aikana käydyt konsultaatiokierrokset Yhdysvaltojen johdolla auttoivat rakentamaan länsimaiden yhteistä linjaa Venäjän vaatimuksiin liittyen. Myös Suomen ja muiden Pohjoismaiden kanssa keskusteltiin. Lännen vastaus Venäjälle oli yksiselitteisesti ei.

Lähtökohdat varsinaiselle vuoropuhelulle ovat haastavat, sillä Venäjän asettama agenda ei ole länsimaiden tai Ukrainan hyväksyttävissä. Länsi ei halua antaa Venäjälle myönnytyksiä, eikä Venäjä edes liiemmin oleta niitä saavansa. Jokainen päivä neuvottelupöydässä on kuitenkin päivä vähemmän Itä-Ukrainan juoksuhaudoissa.

Edelleenkään ei ole poissuljettua, etteikö Venäjä käyttäisi sotilaallista voimaa Ukrainan joukkoja vastaan neuvotteluiden ajautuessa umpikujaan. Todennäköistä on, että ainakin ei-sotilaallista vaikuttamista kohdistetaan Ukrainaa kohtaan.

Venäjän aggressiivisuuden kroonistuessa on myös Suomessa mietittävä, minkälaisiin uhkakuviin joudumme tulevaisuudessa varautumaan.

Presidentti Putinin ulkopolitiikan linja on vakiintunut, eikä sen suhteen ole odotettavissa länsimaille suotuisia muutoksia. Putinin tavoitteena näyttää olevan Venäjän arvo- ja vaikutusvallan lisääminen sekä hänen oman perintönsä rakentaminen. Perintöön kuuluu ainakin Ukrainan ja Valko-Venäjän pysyminen Venäjän vaikutusvallassa.

Venäjän toimet haastavat eurooppalaista turvallisuusjärjestystä ja heijastuvat myös pohjolaan.

Osa Venäjän vaatimuksista liittyy suoraan Suomen ulkopolitiikan perusteisiin; mahdollisuuteen päättää itse sotilaallisesta liittoutumisesta. Naton avoimien ovien politiikan sulkeminen poistaisi paljon puhutun Nato-option eli Suomenkin mahdollisuuden hakea Naton jäseneksi.

Välittömään huoleen, saati hätiköintiin ei kuitenkaan ole Suomessa syytä.

Venäjän vaatimus veto-oikeudesta Naton itälaajentumisen estämiseksi johti ainoastaan avoimien ovien politiikan vahvistamiseen. Ovien sulkemisen sijaan Venäjä kiilasi toiminnallaan Naton ovet vankemmin auki. Yhdysvaltojen tai Naton muiden jäsenmaiden olisi nyt äärimmäisen vaikea sulkea puolustusliiton jäsenyyttä esimerkiksi Suomelta ja Ruotsilta, koska silloin Venäjän painostus näyttäisi tehonneen.

Presidentti Niinistö puolestaan vahvisti uuden vuoden puheessaan jälleen Suomen kannan: päätämme itse, haemmeko Naton jäsenyyttä vai emme. Optio on nyt vahvistettu sekä Naton että Suomen puolesta. Liikkumavaraa löytyy, jos liikkumavaraa tarvitaan.

Syytä ei ole myöskään unohtaa, että Suomen turvallisuuden varmistamiseksi on jo tehty paljon, ja kynnys kenenkään tänne kutsumatta tulla on korkea. Puolustuksen verkostoa on rakennettu huolella. Yhteistyö muiden maiden ja Naton kanssa on niin tiivistä, ettei voida pois sulkea, etteikö Suomen avuksi tultaisi hädän hetkellä. Suomen turvallisuus on erottamaton osa koko Pohjois-Euroopan turvallisuutta.

Euroopan unioni muodostaa itsessään korkean kynnyksen pyrkiä vaikuttamaan Suomeen. Vaikka unioni ei ole kovin tunnustettu turvallisuustoimija, on kriisin hetkellä aina tehty tarvittava unionin yhtenäisyyden pelastamiseksi. Yhteinen valuutta euro on Suomelle talouspolitiikan lisäksi myös turvallisuuspolitiikkaa, sillä Suomen maksujärjestelmien häiritseminen olisi samalla koko euroalueen maksujärjestelmien häiritsemistä.

Suomen omien toimien ulkopuolelle jää siltikin paljon asioita, joihin meillä ei ole vaikutusvaltaa tai sitä on hyvin vähän.

Emme voi vaikuttaa siihen, että Venäjä haluaa itselleen etupiirin ja vaatii Natoa ja Yhdysvaltoja perääntymään. Se, onko Venäjän toiminnan taustalla halu palauttaa oma suurvalta-asemansa vai pelkkä pyrkimys ohjata kansan huomio pois maan sisäisistä ongelmista, on tässä suhteessa merkityksetöntä.

Tärkeintä onkin nyt, että länsimaat toimivat tiiviissä yhteistyössä ja vastustavat Venäjän perusteettomia pyrkimyksiä sanella Euroopan turvallisuusratkaisuja. Länsimaiden on valmistauduttava myös pitkään kiistaan. Venäjä on rakentanut itselleen suurta taloudellista puskuria ja on valmistautunut ottamaan vastaan sanktioita.

Euroopan unionin täytyy nyt ottaa paikka Yhdysvaltojen rinnalla ja varmistaa, että eurooppalainen yhtenäisyys ei Venäjän edessä horju