vierasyliö Uudistusten seurauksenalannanlevitysalan tarve kasvaa
Uuden ohjelmakauden Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman luonnos on palannut lausuntokierrokselta. Ohjelmaan kuuluvan ympäristökorvausjärjestelmän luonnoksessa fosforin ja liukoisen typen levitysrajoja esitetään muutettavaksi.
Lisäksi lannan fosfori otettaisiin huomioon kokonaan uudessa ohjelmassa, kun nykyisin fosforista kasveille käyttökelpoiseksi lasketaan 85 prosenttia.
Nykyjärjestelmässä lannanlevityksen maksimimäärän rajoittaa useimmiten fosfori. Typpi rajoittaa levitystä lähinnä eloperäisillä mailla ja yksittäisillä matalimpien fosforiluokkien peltolohkoilla. Tämän vuoksi fosforirajojen kiristäminen lisää levitysalan tarvetta.
Korkean fosforiluokan pelloilla maksimilevitysmäärän muutos on suurin ja näiden peltojen merkitys lannanlevitysalana pienenee.
Uuden maaseudun kehittämisohjelman valmistelun lisäksi käynnissä on myös nitraattiasetuksen (931/2000) muutoksen valmistelu. Työryhmän ehdotuksessa on esitetty, että lannoitus tulisi suunnitella lanta-analyysin tuloksen ja ohjearvojen keskiarvon perusteella (13 §).
Nykyisen nitraattiasetuksen korvaavaan asetukseen tuleva sanamuoto kuitenkin ratkaisee tulevan menettelytavan, vaikka ympäristökorvausjärjestelmän luonnoksessa on mahdollisuus taulukkoarvojen tai lanta-analyysin tulosten käyttäminen lannoituksen suunnittelussa.
Teho plus -hanke ja MTT Taloustutkimus selvittivät luonnoksissa esitettyjen rajojen vaikutusta suhteessa nykytilanteeseen. Selvitys tehtiin haastattelemalla kahdeksaa kotieläintilaa ja tarkastelemalla tilojen lantamääriä vuonna 2011 viljelyssä olleiden peltolohkojen maalaji, multavuus, fosforiluokka ja viljelykasvi huomioon otettaessa.
Tiloista kolme oli siipikarjatiloja, kolme sikatiloja ja kaksi lypsykarjatiloja.
Esitettyjen rajojen lisäksi tarkasteltiin erilaisia muita keskustelussa ja lausunnoissa esitettyjä vaihtoehtoja, kuten millaiset vaikutukset olisivat ilman taulukkoarvojen ja analyysitulosten keskiarvojen käyttöä tai jos fosforista huomioitaisiin jatkossakin vain 85 prosenttia.
Tulokset ovat luonnollisesti tilakohtaisia eikä tuotantosuunnittain yleistettäviä, mutta antavat suuruusluokan esitettyjen rajoitusten vaikutuksista tilatasolla.
Kananmunan- ja broilerintuotannossa lannan pitoisuudet olivat korkeita, mutta tuotetut lantamäärät kohtuullisia. Levitysalan tarve oli suuri tilojen peltopinta-aloihin verrattuna ja levitys perustui jo nykyisellään suureksi osaksi lannan luovutukseen tilan ulkopuolelle.
Korkeiden pitoisuuksien takia lantojen levitysmäärät hehtaaria kohden jäisivät pieniksi, jos levitys tapahtuisi vuosittain. Pienten määrien tasainen levitys on vaikeaa, joten useimmiten tiloilla hyödynnettiin fosforitasausta eikä lantaa levitetty joka vuosi samoille lohkoille.
Siipikarjatilojen pienin mahdollinen lannanlevitysala kasvoi ympäristökorvausjärjestelmän luonnoksen mukaan keskimäärin 19 prosenttia, nitraattiasetuksen korvaavassa esityksessä mainittu keskiarvopykälä huomioon otettaessa 49 prosenttia.
Sikatiloilla viljelyssä oli yleensä rehuviljaa. Suurien lantamäärien takia levitysalaan vaikuttavana tekijänä korostui lannan typpi- ja fosforipitoisuuksien lisäksi peltojen nykyisen fosforiluokan merkitys.
Lannanlevitysalan tarpeen hajonta haastateltujen tilojen välillä oli suuri riippuen eniten peltojen nykyisestä fosforiluokasta. Pienimmät mahdolliset lannanlevitysalat kasvoivat ympäristökorvausjärjestelmän luonnoksen mukaan keskimäärin 47 prosenttia, ja nitraattiasetuksen muutosehdotus huomioon otettaessa 51 prosenttia.
Lypsykarjatiloilla muutos oli maltillisin, koska lannan pitoisuudet ovat hieman pienemmät kuin yksimahaisten eläinten tuotannossa ja viljelyssä on nurmia, joille lantaa voi sijoittaa viljoja enemmän lantapoikkeuksen ansiosta.
Lypsykarjatilojen pienimmät lannanlevitysalat kasvoivat ympäristökorvausjärjestelmän luonnoksen mukaan keskimäärin 26 prosenttia ja nitraattiasetuksen muutosehdotus huomioon otettaessa 48 prosenttia.
Lausuntoja ohjelmaluonnoksesta on annettu runsaasti, mutta keskustelua muutosten varsinaisista vaikutuksista tilatasolle on käyty varsin vähän.
Luonnokset eivät vielä ole lopullisia, mutta keskustelu käytännön vaikutuksista olisi hyvä käydä ennen asetusten vahvistamista.
Muutosten vaikutukset erilaisille tiloille vaihtelevat. Kustannuksia tiloille syntyy lisääntyvän levitysetäisyyden takia ja tilan ulkopuolelle lannan mukana siirtyvien ravinteiden menetyksen kompensoinnista. Lisääntyvä lannanlevitys tilojen ulkopuolelle vaatii myös omat pelisääntönsä.
Suurimmat muutokset tulevat tiloille, joilla peltolohkojen fosforiluokat ovat hyvän ja korkean tuntumassa ja käytettävissä oleva levitysala hyödynnetään jo nykytilanteessa täysin.
Intensiivisimmillä tuotantoalueilla levitysalasta voi tulla pulaa, jolloin lannalle on löydettävä jokin muu laillinen sijoituspaikka kuin pelto tai viimeisenä vaihtoehtona vähennettävä tuotantoa.
Jos taas fosforiluokat ovat kohtuullisia tai levitysalaa on reservissä, selvitään muutoksista vaivatta. Tilojen olisikin syytä tarkastaa oma tilanteensa hyvissä ajoin ennen uusien ohjelma- ja lainsäädäntömuutosten voimaantuloa.
Keskustelua tilatason vaikutuksista pitäisi käydä avoimen rakentavasti ja riittävän aikaisin, jotta uuteen tilanteeseen ehditään varautua.
OLLI NISKANEN
AINO LAUNTO-TIUTTU
Niskanen on tutkija MTT Taloustutkimuksessa ja Launto-Tiuttu projektipäällikkö Varsinais-Suomen elykeskuksen Teho plus -hankkeessa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
