Luomuleipää lähelle ja lehmille

Leipomon sivutuotteet ovat Muhosen luomutilan emolehmille herkkua, kertoo emäntä Tiina Muhonen. Kuva: Varonen

SAVONLINNA

Rukiin tuoksu on huumaava, kun Makkolan vanhan kyläkoulun ovi Savonlinnan Kerimäellä aukeaa. 1998 lakkautettu koulu toimii Muhosen luomutilan ruisleipien leipomona ja perheen kotina.

Nykyiset leipomotilat sijaitsevat laajennusosassa, sillä kuusihenkinen perhe tarvitsee muut tilat asumiseen. “Työmatka on aamuisin kolme metriä sisäkautta, kahvikuppi kädessä”, tilan emäntä Tiina Muhonen kertoo.

Hän vastaa leipomotoiminnasta, isäntä Perttu Muhonen taas hoitaa alkutuotannon.

Mukana on tiiviisti myös muu perhe. Vanhimpien, 17- ja 16-vuotiaiden lasten vastuulla ovat muun muassa ilta- ja sunnuntaitaikinat, mikä tarkoittaa ruisleipäjuurien valmistelua.

Pertun vanhemmista isä Iikka kuivaa viljan ja jauhaa sen jauhoksi, äiti Kaisa taas osallistuu edelleen leivontatyöhön. He aloittivat leipomotoiminnan 1990-luvulla.

Muhosten lisäksi yrityksellä on kolme ulkopuolista työntekijää.

Leipomossa työpäivä alkaa aamulla neljältä. Silloin taikinajuuret ovat valmistuneet noin 15 tuntia.

Jakeluauto lähtee kierrokselleen Savonlinnan seudulle valmiiden leipien kanssa noin puoli yhdeksältä aamulla.

Luomuruisleivän menekki kasvoi jonkin verran vuosina 2013 ja 2014, mutta viime vuonna kehitys kääntyi laskuun.

Yrittäjät yhdistävät muutoksen heikkoon taloustilanteeseen ja paljon puhuttuun halpuutukseen.

”Kun joku leipä myydään tosi halvalla, kate otetaan jostain toisesta. Sen näkee selvästi. Meidän leipä ei ole se halpa”, yrittäjäpariskunta toteaa.

”Kaupat voivat vaikuttaa todella paljon siihen, mitä myydään paljon, mutta me emme voi”, isäntä lisää.

Tilalla on viljelyssä noin 140 hehtaaria luomupeltoa. Noin puolet on nurmella. Toinen puolikas jakautuu rukiin ja sopivan suojaviljan kesken.

Ruis käytetään leipomolla, jonne lisäksi ostetaan luomuruista lähialueelta.

Nurmet ovat 60-päisen emolehmäkarjan käytössä laitumina ja rehuntuotannossa. Lehmille päätyvät myös myllyn ja leipomon sivutuotteet, kuten lajittelusta jäävä vilja ja hylkyyn menevät leivät.

”Pyrimme suljettuun kiertoon”, Tiina Muhonen sanoo.

Tila syöttää lehmille myös kaupoissa myymättä jääneet oman leipomon leivät. Muuten ne eivät saa viljaa.

Lehmät tuntevat leivän hajun jo kaukaa. Se toimii kätevästi houkuttimena myös eläinten siirroissa.

Emolehmien vasikat myydään pääasiassa välitykseen, mutta tila on pikkuhiljaa käynnistellyt myös lihan suoramyyntiä.

Karjan määrää on tarkoitus lisätä. Ympäristölupa on sadalle emolehmälle, ja kolmas pihatto valmistui viime syksynä.

”Katsotaan, miten lihan kysyntä kehittyy, riittääkö seudulla kuluttajia, jotka ovat valmiita maksamaan enemmän kuin kaupassa”, isäntä tuumii.

Lähituotanto on pariskunnalle tärkeää. Kaikki mahdolliset hankinnat pyritään tekemään kotimaasta.

Uusi pihatto on suomalaista kertopuuta, traktorit ja muut koneet myös kotimaisia. ”On perustellumpaa myydä kotimaista leipää, kun itsekin tekee hankinnat Suomesta”, Perttu Muhonen linjaa.

Luomuhosen leipomolla ja emolehmäpihatolla Savonlinnan Kerimäellä avoimet ovet 26.3. klo 10-14.