LUKENUT MIES Holorefleksiivinen ukkeli
Maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki on uusliberalismin tiukimpia suomalaisia kriitikoita. Tavanomaisen huutelun sijaan Patomäki tutkii asioita äärimmäisen teoreettisesti mutta onneksi julkaisee tunnollisesti.
Kansa ei tällaisia teoriaherroja liikaa rakasta. Patomäki sai viime eduskuntavaaleissa Helsingissä 1 200 ääntä, kun vaaliliiton kärkinimi Paavo Arhinmäki sai 17 000 ääntä. Epäilemättä Patomäen sanottava on kuitenkin kauaskantoisempaa.
Patomäen tuorein kirja on perin kaksijakoinen.
EU:n ajautuminen kriisiin on kuvattu rautaisesti. Tulevaisuuden näkymien kehittelyssä professori ponnahtaa pilvien yläpuolelle niin vauhdikkaasti, että harva ehtii tarttua takinhännästä kiinni.
On helppo olla yhtä mieltä, ettei loputtomien leikkausten ja deflaation noidankirnuun ajautuneella euroalueella ole tällaisenaan pitkää tulevaisuutta. Velkakriisin rinnalla Eurooppaa uhkaa ilkeä poliittinen vastareaktio uusliberalistien kurinpidolle.
Tulevaisuuteen Patomäki rakentelee kolmea vaihtoehtoa, mikäli EU ei täysin hajoa.
Hallitsevat uusliberaalit syventävät EU:n integraatiota liittovaltiota kohti jollain kokoonpanolla, mutta vinot valut eivät siitä korjaannu.
Toista vaihtoehtoa Patomäki kutsuu sosiaalidemokraattiseksi liittovaltioksi. Siinä mallissa demokratia ja kansalaisten hyvinvointi ohittaa budjettikurin ja kilpailukyvyn. Patomäen porvarilliset kriitikot ovat huomauttaneet, että yhtä hyvin nykyinen EU:n komissio voisi muuttua demokraattiseen suuntaan. Ei siinä sosiaalidemokratiaa tarvita.
Patomäelle ilmeisesti rakkain malli on kosmopoliittinen EU. Euroopan instituutioita alettaisiin kehittää osana laajempaa globaalia kokonaisuutta.
On aivan oikein muistuttaa, että Eurooppa on pieni alue ja ettei pallon pinnalla voi olla luonnollista keskusta. Mutta jos Maailmalla on yhteinen parlamentti ja tuomioistuin, kyllä niistä jonkinmoinen valtakeskus muodostuu.
Patomäki myöntää, että yhteen kietoutunut maailma vaatii ihmisiltä holorefleksiivistä ymmärrystä. Hän uskookin, että yhä useampi näkee arkielämänsä osana maailmanlaajuisia kehityskulkuja ja sosiaalisia rakenteita.
PEKKA ALAROTU
Heikki Patomäki:
Eurokriisin anatomia.
Mitä globalisaation jälkeen?
222 sivua. Into.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
