Teatteripuvut välittävät tunnelmia eri aikakausilta
Näytelmien puvuilla luodaan mielikuvia muun muassa eri aikakausista. Ilona Kemppainen Kuva: Viestilehtien arkistoTeatterimuseon Unelmien kuteita -näyttelyssä on mukana sen omista kokoelmista nelisenkymmentä historiallisissa näytelmissä ja oopperoissa käytettyä pukua eli niin sanottua epookkipukua.
Epookkipuvut ovat aikansa ja tekijöidensä tulkintoja tietystä historiallisesta aikakaudesta. Ne eivät välttämättä ole historiallisesti alkuperäisiä pukuja, vaan pyrkivät tavoittamaan esitettävän aikakauden tunnelman.
Puku on eräänlainen kooste sekä kuvattavasta aikakaudesta että esitysajan materiaaleista, valmistustavoista ja kauneusihanteista. Se kertoo historiasta, nykypäivästä, muodista, pukusuunnittelijoista, ompelijoista, mielikuvituksesta ja rakkaudesta teatteriin.
Pukujen avulla voidaan esimerkiksi kertoa katsojalle, missä ja milloin esitys tapahtuu. Voi pyrkiä ajattomaan, määrittelemättömään hetkeen ja tilaan, pohtii näyttelyn kuraattori Joanna Weckman.
Hän muistuttaa, että puvut voivat kertoa esityksen sisäisestä maailmasta ja teemoista, roolihahmojen mielentilasta, yhteiskunnallisesta asemasta ja osattomuudesta.
Näyttelyssä nähdään renessanssin kuningattaria ja kuninkaita, rokokooneitoja ja aatelisherroja sekä myllynkivikauluksia, laahuksia, viittoja ja asusteita, joita näyttämöiden sankarit ja sankarittaret ovat käyttäneet.
Esiintyjälle puku voi olla tärkeä työkalu, jonka avulla siirry tään roolihahmon nahkoihin ja saadaan myös fyysinen tuntuma siitä, miltä tuntuu liikkua vaikkapa eri aikakauden asussa.
Esiintyjälle vastenmielinen puku on saattanut tehdä jopa koko roolin vaikeaksi, Weckman kertoo.
Esillä on epookkipukuja 1800-luvun lopulta 2000-luvulle.
Vanhimmat puvut ovat eurooppalaisilta valmistajilta hankittuja tyyppipukuja 1800−1900-luvun vaihteesta.
Näyttelyn pukuja on aikoinaan voinut ihailla niin Ella Erosen, Tea Istan kuin Martti Katajistonkin päällä. Jouko Turkka Romeona ihastuttaa samoin kuin Tauno Palo rokokooasuisena kavaljeerina.
Weckman kertoo, että epookkipuvuilla on oma pitkä historiansa.
Teatterin tekijät ovat tehneet teoksesta ja sen aikakaudesta aina oman tulkintansa. Myös monet muut seikat ovat vaikuttaneet pukujen ulkonäköön.
Samaa näytelmää varten 1950-luvulla tehty renessanssipuku näyttää erilaiselta kuin 1990-luvulla tehty.
Materiaalien vastakohtia edustavat näyttelyssä kaksi husaariunivormua. Toinen on flanellinen, hamppuköysipunoksin koristeltu Lahden Työväen Teatterin takki 1920−1930-luvulta ja toinen Svenska Teaternin laadukkaista materiaaleista huolellisesti räätälöity univormun takki.
Pukujen ohella näyttelyssä on mukana myös korsetteja ja muita pukujen perustana olevia vartalon muokkaukseen käytettyjä puvunosia.
MAIKKI KULMALA
Unelmien kuteita
-pukunäyttely Teatterimuseossa Helsingissä 10.1.2016 asti.
Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G www.teatterimuseo.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
