Rktl:n petopolitiikka karkaa käsistä
Valtion varoilla toimiva Rktl on saanut kuningasajatuksen, joka tuo mieleen hölmöläiset kantamassa säkeillä valoa ikkunattomaan tupaan. Ahaa-elämyksessä esitetään hirvien kasvattamista susien ruuaksi miettimättä vähääkään, mihin tällainen älynväläys todellisuudessa johtaa.
Rktl:n susitutkija Ilpo Kojola esittää (MT 10.9.), että hirvilupia vähennettäisiin 40 prosenttia. Tällä hirvikannan kasvatuksella ruokittaisiin sitten susia, joita on Suomessa Rktl:n laskelmien mukaan noin 130 yksilöä. Hirviä on vastaavasti yli 100 000 ja valkohäntäpeuroja sekä kauriita yli 60 000.
Kun lupamääriä vähennetään Kojolan visioiden mukaan, viiden vuoden kuluttua hirviä on pahimmassa tapauksessa yli 250 000. Vaikka susikanta kymmenkertaistuisi, se ei moista hirvimäärää paljon heiluttaisi.
Hirvikannan kasvun taittaisi vasta katastrofaalisten hirvivahinkojen jälkeen talvilaidunten (= taimikoiden) loppuminen.
Hirvien ja susien yhteistä tulevaisuutta voisi mallintaa vaikka USA:ssa Royal Isle-saarella tehdyistä tutkimuksista. Yhteiselon soveltaminen metsätaloudesta riippuvaiseen Suomeen lienee niin sanottu mahdoton tehtävä, mutta se ei tunnu häiritsevän Rktl:n pilvilinnojen rakentelua.
Susien ravinnonkäyttöä on tutkittu Suomessakin, mutta johtopäätösten ynnäily on jäänyt kesken. Viisas susi ottaa ruokansa sieltä, mistä sen saa helpoimmin.
Susikanta kasvaa nopeimmin Etelä- ja Lounais-Suomessa, jossa ensisijaista ravintoa ovat pienhirvieläimet ja tulevaisuudessa kotieläimet. Tähän viittaa susien nopea sopeutuminen ihmisasutukseen.
Hirvijahti on sudelle vaarallista touhua, joten miksi ottaa riskejä, kun purtavaa saa helpommallakin.
Sen sijaan Kojolan sudenruuaksi tarkoittamat hirvet sen kun lisääntyvät ja aiheuttavat muutamassa vuodessa miljoonavahingot metsille, maataloudelle ja liikenteelle. Se on liian kallis hinta susien ruokinnasta, jota suuri enemmistö suomalaisista ei halua kustantaa.
Poronhoitoalueella susien eväät taas laskutetaan porotalouden muutenkin laskevasta tuotosta, joten siellä ainakin yritetään pitää hirvikannan kasvu aisoissa.
On hämmästyttävää, millaisella putkinäöllä Rktl aikoo taas kerran ryhtyä räpläilemään Suomen hirvikantaa. Kojolan esittämä hirvikannan kasvatus näyttää äkisti helposti toimivalta operaatiolta, mutta todellisuudessa homma karkaa muutamassa vuodessa käsistä.
Hirvikanta voi pahimmassa tapauksessa tuplaantua yhdessä vuodessa ja johtaa jatkuessaan täysin arvaamattomiin hirvien vaelluksiin.
Hirvien aiheuttamia vahinkoja liikenteelle, metsälle ja maataloudelle on tällaisessa tilanteessa erittäin vaikeaa torjua. Onneksi sentään syyllinen löytyy: metsästäjä.
Suosittelen Rktl:n johtoa ja tutkija Kojolaa lukemaan tohtori Tuire Nygrènin väitöskirjan Suomen hirvikannan säätely – biologiaa ja luonnonvarapolitiikkaa.
Sieltä löytyy riittävästi tietoa hirvikannan säätelyn ongelmista. Se on sentään oman talon tuotantoa.
Niille sudensuojelijoille, jotka aikovat ryhtyä ruokkimaan Suomen susia, ehdotan opaskirjaksi Aku Ankkaa. Siellä on yritetty ratkaista vuosikymmeniä suden ruokintaan liittyvää problematiikkaa.
Sarjakuvassa Sepe-susi ja kolme pientä porsasta on käyty läpi lähes kaikki suden ruokaan liittyvät vaihtoehdot. Vinkiksi suojelijoille: Tanskasta saisi edullisesti ylijäämäporsaita rekkalasteittain…
Adam Mykkänen
maa- ja metsätalouden harjoittaja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
