Kylä valmistautuu talkoilla pääsiäiseen
Toini Parviainen (vas.), Lea Karhapää, Helena Karhapää ja Mirja Jeskanen askartelevat tottuneesti virpokukkia seudun perinteisellä ruusumallilla. Eija Irene Hiltunen Kuva: Viestilehtien arkistoILOMANTSI
Naiset istuvat kylätalon pitkän pöydän ympärillä muotoilemassa herkin sormin virpokukkia heleänvärisistä kreppipapereista. Näin on totuttu valmistelemaan pääsiäisen tuloa Mutalahden kylässä, Venäjän rajan tuntumassa.
Lea Karhapää rullaa kreppipaperista leikatun terälehden kärkeä sukkapuikon ympärille. ”Tällä perinteisellä ruusumallilla näitä teki jo Veera-mummokin”, Karhapää esittelee.
Aito virpomisperinne on säilynyt katkeamattomana ortodoksisten sukujen asuttamassa kylässä.
”Joka kevät olen virpovitsat tehnyt”, kertoo violetteja ruusuja värkkäävä Mirja Jeskanen, jolle kokemusta on karttunut jo yli 60 vuoden ajalta.
Ortodoksit vievät vitsat siunattaviksi kirkkoon Lasaruksen lauantaina. Kotona vitsoja laitetaan koristeeksi ikonin taakse.
Samaan aikaan alkaa kylätalon keittiöstä kantautua herkullisia tuoksuja. Miehet siellä hikoilevat tsupukoiden paistossa.
”Ohraa, hiven vehnäjauhoa ja vettä. Suolaa ei ollenkaan, muuten paistaessa räiskyy”, selvittää taikinaa sekoittava Jussi Aellig kylälle ominaisen perinneleivonnaisen aineksia.
Tsupukat paistetaan pitkävartisella pannulla leivinuunin hehkuvalla hiilloksella. Valmiiden pitsimäisen ohuiden lettusten päälle levitetään riisipuuroa. Kolmioksi taitetut tsupukat valellaan voisulalla, ja sitten vain herkuttelemaan.
Kylätoimikunnan puheenjohtajan Anja Matfeisen mukaan virpovitsatalkoita alettiin järjestää kuusi vuotta sitten.
”Tsupukoiden paisto yhdistettiin talkoisiin, koska halusimme elvyttää perinnettä. Tsupukoita tehtiin kylällä yleisesti vielä 1960-luvuilla. Miehetkin niitä paistoivat, etenkin yksineläjät.”
Maanviljelyksellä ja metsätöillä elänyt kylä on nykyään paljolti hiljennyt. Rajavartiosto on suljettu ja väkiluku vajonnut 50 asukkaaseen. Keski-ikä on 50–60 vuotta.
Väen vähyydestä huolimatta kylällä on monenlaista toimintaa.
Kaikki työ tehtiin talkoovoimin, kun entinen kyläkoulu kunnostettiin kylätaloksi. Nykyään kylätalo lämpiää maalämmöllä.
Kaikki kylän asukkaat eivät suinkaan ole ortodokseja. Ylöjärveltä miehensä kotikylään muuttanut Helena Karhapää kiittelee, kuinka hyvin hänet on otettu mukaan kylän rientoihin.
”Oikein nautin olla näiden ihmisten kanssa.”
Naiset muistelevat, miten lapsena noustiin ani varhain palmusunnuntaina ja lähdettiin virpomaan naapureita. Lea Karhapää aikoo vanhaa tapaa noudattaen herätä palmusunnuntaina ennen viittä.
”Vien ensin virpovitsat isän ja äidin haudalle kylän hautausmaalle. Sitten käyn virpomassa veljeni ja hänen vaimonsa sekä serkkuni, ehkä naapureitakin.”
Virpomaloru on äidiltä opittu: ”Virvon varvon vitsasella, tällä pajun oksasella, Jeesuksen Kristuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi.”
Taustaltaan uskonnollisella virpomisella on haluttu toivottaa Jumalan siunausta ja kaikkea hyvää. Kun virpominen levisi koko maahan, itäiseen perinteeseen sekoittui läntistä noitaperinnettä. Ovikelloja rimputtamassa on nähty jopa halloween-naamioihin pukeutuneita karkin tai rahan pyytäjiä.
”Noitakamppeet eivät kuulu virpomiseen”, sanoo Päivikki Aellig, jonka lapsenlapset ovat oppineet virpomaan perinteisellä tavalla.
Pääsiäiseen valmistautuminen alkaa ortodokseilla 40 päivää ennen pääsiäistä. Siihen kuuluu paasto, ja kirkossa pidetään arkisin tavallista enemmän palveluksia.
Kun koittaa juhlista suurin, Ilomantsin pyhän Elian kirkko täyttyy kirkkokansasta. Kirkko kierretään keskiyöllä ristinsaatossa. Samalla lauletaan lyhyttä veisua eli troparia: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.”
Riitta-Miina Piipposen koko perhe on luterilainen, mutta heillä on jo pitkään ollut perinteenä käydä ortodoksien yökirkossa.
”Lapsetkin ovat tykänneet käydä ja ovat nyt vartuttuaan tuoneet sinne opiskelutovereitaan. Ortodokseilta on omittu myös tapa syödä juhla-ateria, pääsiäispaisti, aamuyöllä kirkonmenojen jälkeen.”
Piipponen pitää hyvänä asiana kristillisten kirkkojen lähentymistä. ”Se ei ole millään muotoa pois toiminnalta omassa seurakunnassa.”
Ekumenia on Ilomantsissa monella tavalla arkipäivää. Yhteisiä hartaustilaisuuksia on muulloinkin kuin pääsiäisenä.
Ilomantsissa on järjestetty jo vuosikymmenen ajan ekumeeninen ristisaatto pääsiäispäivän iltana. Ensin voi osallistua ehtoopalvelukseen ortodoksisessa kirkossa, josta siirrytään ristisaatossa luterilaiseen kirkkoon sävelhartauteen.
Ekumeenista pääsiäistä markkinoidaan myös matkailijoille, ravintola Parppein pirtin yrittäjä Hannu Lappalainen kertoo.
Pashat, kulitsat ja babat ovat jo valmiina odottamassa pääsiäisvieraita karjalaisista perinneruuistaan tunnetussa ravintolassa. Se sijaitsee Parppeinvaaran Runokylässä kirkonkylän kupeella.
Suurin osa pääsiäisvieraista on päiväkävijöitä. Osa viihtyy paikkakunnalla koko pääsiäisen ajan.
”Hyvän ruuan lisäksi vieraille tarjotaan mahdollisuutta osallistua pääsiäistapahtumiin. Myös lapsille on järjestetty monenlaista ohjelmaa.”
HELENA ROMPPANEN
Pashat,
kulitsat ja babat ovat jo valmiina
odottamassa
pääsiäisvieraita
ravintolassa.
Vien
ensinnä virpovitsat
isän ja
äidin
haudalle kylän
hautausmaalle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
