HELLAN KULMALLA Tähteet pelastavatlaiskan kokkaajan
HANNA LENSU
hanna.lensu@
mt1.fi
Kun järjestin kotiäitinä muutaman vuoden ajan viisi ateriaa päivässä jokaisena viikonpäivänä, opin vähitellen miettimään ruokalistaa ennakoivasti.
Isosta kattilallisesta aamupuuroa jää aineksia seuraavan päivän väli- tai iltapalaan. Lihakastikkeen jämä pääsee huomenna perunasoselaatikkoon. Kalan ja kanan tähteet löytävät paikkansa pastakastikkeesta tai salaatista.
Kaltaiseni laiska kokkaaja maksimoi valmistettavan ruuan määrän, jotta huomenna olisi jotain puoliksi valmiina. Sellaista, josta pystyy pienellä vaivalla säveltämään riittävästi ruokaa, kun lounasaika taas koittaa.
Joulun alla tähdekokkaajia hemmotellaan ketjutetuilla resepteillä, koska sattuneesta syystä melkein jokaisen kodin ruokavarastossa on tuohon vuodenaikaan ylen määrin kinkkua ja piparkakkuja, joita on koetettava syödä päivätolkulla.
Muuna aikana reseptit on etsittävä ja yhdisteltävä yksittäin, jos omatoiminen kokeilu ei inspiroi.
Laiskuus voi saada aikaan hämmästyttäviä asioita. En ole koskaan ollut järin suuri perunan ystävä – siis silloin, kun vietin keittiössä aikaa lähinnä ruokailijana. Nyt, kun olen siirtynyt hellan vakiokumppaniksi, perunasta on tullut ylivoimainen suosikkini. Kuorineen keitetyt perunat säilyvät loistavasti seuraavia aterioita varten. Niistä syntyy pyttipannuja, salaattia tai viipaloituja ruisleivän päällisiä.
Jopa perunamuusin tähteitä talletan tulevia taikinoita varten. Vaikka perunaa olisi sämpylätaikinassa vain desilitran nyssäkkä, se parantaa tuotosten makua merkittävästi. Taikinan tekoon on jostain syystä jopa tavallista helpompaa ryhtyä, kun muistaa jääkaapissa odottavan muusinokareen. Hyvin säästetty on puoliksi tehty!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
