Valoa pimeään
Viime viikonloppuna päättyi kesäaika ja siirryimme takaisin normaaliaikaan. Iltahämärä tulee nyt tuntia aikaisemmin. Syysiltojen pimeys lisääntyi kerralla masentavan paljon. Kaipaamme valoa pimeyden keskelle.
Syyspimeän keskellä vietämme huomenna lauantaina pyhäinpäivää. Pyhäinpäivänä on tapana muistella poisnukkuneita läheisiämme. Joillekin suruviesti on kantautunut kuluvana vuonna. Toiset vierailevat haudalla, jonka kivi on jo haalistunut. Ajan kululla ei kuitenkaan ole merkitystä. Pyhäinpäivänä on kaikilla lupa pysähtyä kuuntelemaan kirkkomaan hiljaista sanomaa. Pyhäinpäivä kun ylittää elämän kovimman rajan – kuoleman.
Luulenpa, että useimmilla meistä on muistona jonkun sukulaisen tai ystävän saattelu viimeiselle matkalle. Kun olemme itse olleet saattelijoina, pystymme ymmärtämään myös toisten tuskan. Muistaminen hiljentää meidät. Kuoleman edessä huomaamme, miten vähän me ymmärrämme.
On vanha tapa vierailla pyhäinpäivänä hautausmaalla ja viedä kynttilä haudalle. Siellä saamme hiljentyä. Kodeissa poltetaan kynttilöitä. Myös pyhäinpäivän kirkkotilaisuudet ovat suosittuja.
Palava kynttilä viestii ikuisesta elämästä. Kynttilän valo ei ole liian kirkas eikä kova. Kynttilän valo on sopivan pehmoinen valo, se lämmittää ja sen äärellä on hyvä olla. Lempeästi se viittaa uskonsalaisuuteen.
Kristinuskon mukaan perille päässeet ovat pyhiä. He ovat jo saaneet sen täyttymyksen, mikä vasta siintää meidän silmissämme. Perillä toiveet täyttyvät.
Myös me täällä ajassa olemme pyhiä. Seurakunnan pyhyys ei kuitenkaan aiheudu jäsentensä ominaisuuksista tai ansioista, vaan siitä, että Kristus on sen pää. Pyhyys on meille ihmisille lahja jonka saamme omistaa, mutta joka jää meille viime kädessä salatuksi.
Kun me pyhäinpäivänä sytytämme kynttilän, me tunnustamme, että Jumalan hallintaan kuuluvat molemmat ulottuvuudet – sekä matkantekijöiden taakat, että perille päässeiden riemu. Kynttilän valo yhdistää meidät poisnukkuneiden kanssa. Näin me tunnustamme pyhäin yhteyden.
Pyhäinpäivänä hautausmaat loistavat kynttilämerenä. Tämä kertoo meille paljon. Kynttilämerenä loistavat hautausmaat tuovat valoa pimeyden keskelle. Samalla ne muistuttavat siitä kirkkaudesta, joka rajan tuolla puolen loistaa.
Rukous:
Rakas Jumala, anna meidän aavistaa jo täällä jotakin taivaan kirkkaudesta. Auta meitä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
