Ikäluokat jakautuvat maassamme epätasaisesti, mutta onko se aina ongelma? Suomen seniorivoittoisimmassa kunnassa ei harmaantumista hätkähdetä

Kunta tarjoaa yli 65-vuotiaille ilmaisen kuntosalivuoron ja uintivuoron. Kehityksessä on auttanut Ikihyvä Päijät-Häme -niminen hanke.” Ilman ennakoivaa työtä Sysmän talous voisi olla heikommalla mallilla”, sosiaalijohtaja Minna Veistilä arvioi. Kuva: Kari Salonen

Eläkeläisten ja lasten hoitotaakka jakautuu Suomessa epätasaisesti.

Helsingissä on isot joukot työikäisiä. Kun työura on ohi, moni karistaa kaupungin tomut jaloistaan ja suuntaa maakuntiin.

Suomen vanhusvoittoisin kunta löytyy Sysmästä, missä peräti 20,87 prosenttia väestöstä on yli 75-vuotiaita. Useiden maalaiskuntien talous on solmussa korkeiden sosiaali- ja terveysmenojen takia.

Sysmässä ei ikäihmisten korkeaa osuutta hätkähdetä. ”Seniori, tervetuloa eläkepäiviksi Sysmään!” kunnan kotisivuilla toivotetaan.

Vanhemmat ihmiset ovat tärkeä osa yhteisöä, painottaa Sysmän sosiaalijohtaja Minna Veistilä. ”Jos ikäihmiset nähtäisiin vain hoivapalveluiden tarvitsijoina, se olisi minusta erittäin kapea tapa ajatella ikääntymistä.”

Eläkeläisistä maksettavien valtionosuuksien osuus kunnan tuloista on merkittävä. Jokaisesta yli 85-vuotiaasta kunta saa valtionosuuksia lähes 19 000 euroa vuodessa. Kunnan talous on hyvällä mallilla ja veroprosentti Päijät-Hämeen alhaisin.

Julkisen keskustelun sävy ei aina ole ikäihmisiä arvostava, Veistilä pohtii. "On jopa loukkaavaa, että voidaan puhua jostakin ikäryhmästä rasitteena yhteiskunnassa."

Maanantai on vaiteliaan harmaa. Sysmän raitilla ei heti arvaisi, kuinka monen asian ääreen täällä kokoonnutaan. Kuten monessa muussakin paikassa, eläkeläisten tekemä järjestötyö on kunnan henkisiä tukipilareita.

Työväentalolla ohjelmassa on bingoa. Keltaisessa puutalossa voittajat pakkaavat kahvipaketteja laukkuihin. Toimintaa pyörittää Sysmän Eläkkeensaajat ry.

Alueen ikäihmisistä useat ovat paluumuuttajia, jotka ovat tehneet työuransa muualla. Yhdistyksen sihteeri Sirkka Salonen työskenteli Helsingissä Meilahden sairaalassa välinehuoltajana. "En tuntenut siellä oloani kotoisaksi. Täällä on sukulaisia."

Osalla kytkös syntyy mökkeilyn kautta: Sysmässä väkiluku yli kolminkertaistuu kesäaikaan. Kunta tukee mökkien muuttamista ympärivuotisiksi asumuksiksi.

Pitkän linjan metsänomistaja, 87-vuotias Jouko Juurikkala, esittelee metsäalalta saamiaan tunnustuksia. Hän muutti Sysmän hoivakoti Kaislaan hiljattain. Kuva: Kari Salonen

Keskustan kupeessa komeilee 64-paikkainen Hoivakoti Kaisla. Rakennus valmistui vuonna 2017.

Tilanne voisi olla toinenkin. Lähipalveluita oltiin viemässä pois, Veistilä kertoo. Siinä tapauksessa hoivapalveluita ja vuodeosastohoitoa tarvitsevat vanhukset olisi pitänyt siirtää Orimattilaan tai Hartolaan, kauas tuttujen luota.

Sysmän hoivakotipalvelut tuottaa nykyisin Terveystalon alihankkijana Attendo. "Sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisulkoistus Terveystalolle on lisännyt ennustettavuutta. Hinta on pysynyt lähes samana neljä vuotta."

Jos täällä haluaa nukkua pidempään eikä askartelu kiinnosta, se sopii, kertoo Kaislan johtaja Heidi Johansson.

Puheenaiheeksi noussut vanhusten yksinäisyys voi täällä olla jopa peruste hoivakotipaikalle, sillä se luo turvattomuutta ja voi aiheuttaa fyysisiä oireita. "On pyritty vastaamaan siihen, että asiakkaat saavat halutessaan keskustella paljon. Yhteistyötä seurakunnan kanssa on tiivistetty."

Sysmässä on testamentin turvin palkattu diakoniatyöntekijä, joka tekee kotikäyntejä ja käy säännöllisesti hoivakodissa keskustelemassa ikäihmisten kanssa.

Sauvakävely on Sysmässä suosittua ajanvietettä. Kuva: Kari Salonen

Metsätalousyrittäjä Jouko Juurikkala muutti hoivakotiin hiljattain. Hyllyn yläpuolelle on ripustettu valokuva, jossa näkyy Onkiniemellä sijaitseva maalaistalo.

Liikkuminen on vaivattoman oloista. 60 vuotta raivaussahan varressa on pitänyt hyvässä kunnossa, sysmäläinen metsänomistaja arvelee. Juuri eläkeläisten kunto on asia, josta kunnassa ollaan erityisen kiinnostuneita.

Suuntaamme palvelutalolle, jossa on meneillään kansalaisopiston järjestämä senioreiden kuntosalitreeni. Jalka eteen! Venytys taakse! Ikähaitari on melkoinen: sotaveteraanien leskille suunnatussa kuntosaliryhmässä vanhimmat osanottajat ovat 97-vuotiaita. Osa noudetaan kotoa, kertoo palvelutalon johtaja Hannu Juhola.

Sysmässä vanhuksista keskimääräistä useampi asuu kotona. Kunnassa panostetaan ennaltaehkäisevään työhön. Erityisesti jalkavoimista on huolehdittava, jos haluaa asua kotona. ”Kuukauden treenillä ikäihmisen lihasvoima voi parantua 20 prosenttia.” Hiljattain kunta maksoi eläkeläisille liukuesteet kenkiin.

Tarjottua apua ei tyrmätä. Sodanajan eläneillä ihmisillä ajatusmaailma on usein erilainen, Juhola pohtii. ”Halutaan olla hyödyksi muille, epäitsekkyys on yleistä. Tuon ajan kokeneet ihmiset ovat usein kiitollisia kaikesta, mitä heille tarjotaan.”

Muualla kuin kotona asuvien osuus on Sysmässä hyvin maltillinen, sosiaalijohtaja Minna Veistilä kertoo. Yhteisöllistä ja välimuotoista asumista on paljon. Vasemmalla Heidi Johansson, oikealla Jouko Juurikkala. Kuva: Kari Salonen

Resursseja kaivataan silti lisää.

Vanhusten vuokra-asuntoja tarjoavan Ester-kodin kerhotilassa pöytään on katettu lettuja. Eija Järvinen vetää kotihoidon päivätoimintaryhmälle tarinakierrosta, jossa muistellaan kouluaikoja.

Hän on hoitanut sysmäläisiä eläkeläisiä yli 40 vuotta ja eläköitynyt jo muutama vuosi sitten. Silti Järvinen tekee yhä kotikäyntejä. "Aina jään pois ja kun sitten soitetaan, että etsä tulisi, niin hellyn. Henkilökuntaa uupuu ja aikaa vanhuksille on vähemmän."

Kuten monissa maaseutukunnissa, hoiva-alan ammattilaisille on Sysmässä tarvetta – etenkin lähihoitajien ja sairaanhoitajien sijaisille.

Kotihoidossa tehdään samoja asioita kuin Kaislassakin, mutta hoitaja tulee asiakkaan kotiin. Töistä pitää raportoida vähän väliä tietokoneelle. "Tykkäsin paljon enemmän paperista. Mulle ihmiset on aina ollut tärkeämpiä kuin merkintöjen tekeminen", Järvinen virkkoo.

Jo noin 10 vuoden ajan Järvinen on hankkinut yksinäisille vanhuksille joululahjan, aluksi yksin ja nykyään ulkopuolisten lahjoittajien kanssa.

”Se tarvitsee sanoa, että vanhuspaikkoja tarvitaan lisää”, Järvinen toteaa vakavana. Nykyisin kentällä tulee vastaan huonompikuntoisia vanhuksia. "Välillä tuntuu pahalta jättää joku kotiin. Kotihoidossakin on muutamia tapauksia, jotka eivät pääse omin avuin sängystä."

Veistilä arvelee Järvisen tarkoittavan ihmisiä, jotka haluavat itse asua kotona mahdollisimman pitkään. "Haluamme kunnioittaa ihmisten itsemääräämisoikeutta tässäkin asiassa." Asumispalvelujen piiriin Sysmässä pääsee Päijät-Hämeen alueeseen verrattuna Veistilän mukaan hyvin.

Myös muistisairauksien yleistyminen on hoitotyössä haaste. "Kun aloitin työt, vanhukset olivat päästä selkeitä, mutta jalat eivät enää kantaneet. Nyt jalat käyvät kuin singer, mutta pää ei toimi", Järvinen sanoo.

Uransa alkuaikoina Järvistä pelotti mennä ihmisten kotiin. Kun oven takana olikin tuttuja, pelko helpotti. Yhteinen historia tuo työssä lähemmäs asiakkaita. Erään asiakkaansa rannassa Järvinen kävi pienenä uimassa. "Kun tulen kotikäynnille tuo asiakas sanoo aina, että sieltähän tulee melkosen oma ihminen!"

Juuri tuttuus tuo hoitotyöhön suurta sydäntä, Veistilä pohtii.

”Ihmiset ovat meidän omia mummoja ja pappoja, heitä on mahdotonta ajatella minään kuluerinä."