Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Vihreää rauhaa järein keinoin

    Greenpeace/Denis Sinyakov Greenpeace yritti viime vuonna estää Gazpromia tekemästä valmisteluja öljynporauksen aloittamiseksi Venäjän pohjoisilla aluevesillä. Mukana olivat sekä Sini Saarela että Kumi Naidoo. Aktivisteja suihkutettiin vesitykeillä. Tänä vuonna aktivisteja pidätettiin, kun he yrittivät kiivetä öljynporauslautalle Petsoranmerellä.
    Greenpeace/Denis Sinyakov Greenpeace yritti viime vuonna estää Gazpromia tekemästä valmisteluja öljynporauksen aloittamiseksi Venäjän pohjoisilla aluevesillä. Mukana olivat sekä Sini Saarela että Kumi Naidoo. Aktivisteja suihkutettiin vesitykeillä. Tänä vuonna aktivisteja pidätettiin, kun he yrittivät kiivetä öljynporauslautalle Petsoranmerellä. Kuva: Viestilehtien arkisto

    ”Minulta on kysytty, voisinko osallistua Grimbiisin, Greenpeacen, mielenosoituksiin? En osallistu. Järjestö, joka harkitusti rikkoo lakia, eikä suostu kertomaan rahoituksestaan, ei saa sympatiaani. Grimbiisi ei ole minun biisini.”

    Näin runoili perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini blogissaan runsas viikko sitten. Hän ei ole suinkaan ainoa, jolla on juuri nyt jotain sanottavaa ympäristöjärjestö Greenpeacen toiminnasta.

    Se johtuu kahdestakin seikasta. Suomalainen Sini Saarela istuu 29 muun aktivistin kanssa murmanskilaisessa vankilassa syytettynä merirosvouksesta. Venäjä otti aktivistit kiinni syyskuun 18. päivä Jäämerellä, kun he osoittivat mieltään arktista öljynporausta vastaan.

    Toisekseen kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) joutui eroamaan tehtävästään painostettuaan valtion omistamaa Arctia Shippingiä jättämään Greenpeacea koskevan rikosilmoituksen tekemättä.

    Suomessa Greenpeacen kampanjoista vastaava ohjelmajohtaja Tapio Laakso on tottunut oikaisemaan järjestöstä liikkuvia huhuja, niin sanottuja ”perinteisiä Greenpeace-myyttejä”.

    Laakso vakuuttaa, että rahoitus toimintaan tulee yksityisiltä lahjoittajilta ja riippumattomilta säätiöiltä.

    ”Emme ota lainkaan rahaa vastaan valtioilta tai yrityksiltä, mikä takaa toiminnan riippumattomuuden.”

    Internetissä julkaistuista vuosikertomuksista näkee kuinka paljon on tullut rahaa ja ketkä ovat tilintarkastajia.

    ”Yksityisten lahjoittajien nimiä emme voi Suomen tietolakienkaan mukaisesti paljastaa. Oleellista on, että lahjoittajia on suuri määrä, Pohjoismaissa yhteensä 155 000. Kukaan heistä ei ole sellaisessa asemassa, että voisi muuttaa järjestöön toimintaa uhkailemalla lopettaa rahoituksen”, Laakso selventää.

    Maailmanlaajuisesti järjestöä tukee noin kolme miljoonaa ihmistä. Heiltä saatiin viime vuonna noin 265 miljoonaa euroa. Siitä kampanjointiin käytettiin 183 miljoonaa euroa.

    Laakson mukaan mahdollisimman suuri osa varoista käytetään suoraan toimintaan: ”Ei ole mitään sveitsiläistä pankkitiliä, jonne talletetaan rahaa joidenkin mystisten hahmojen eläkepäivien varalle.”

    ”Hämmentävää, että niin monelle on mahdoton uskoa, että kuuden miljardin ihmisen joukosta löytyy kolme miljoonaa ihmistä, jotka haluavat antaa omista rahoistaan siihen, että tätä planeettaa suojellaan, ja että tämä järjestö vieläpä käyttää sen rahan planeetan suojeluun.”

    Toisaalta Laakso ymmärtää senkin, että järjestöstä levitellään huhuja: ”Olemme tehokas järjestö, joka haastaa vallanpitäjiä. Monia ärsyttää, ettei järjestön toimintaa voi ohjailla. Jos kukaan ei suutu, emme ole saaneet mitään aikaan.”

    Puheet rikollisjärjestöstä Laakso kuittaa toteamalla, että poliisiylijohtaja Mikko Paatero osallistui pari vuotta sitten Greenpeacen 40-vuotisseminaariin.

    ”Epäilen ettei poliisiylijohtaja käy rikollisjärjestöjen seminaareissa keskustelemassa.”

    Laakso itse puhuu väkivallattomasta kansalaistottelemattomuudesta, jolla on pitkät perinteet. Greenpeacen toiminta on aina väkivallatonta. Aktivistit toimivat omilla kasvoillaan ja kantavat seuraukset.

    ”Kansalaistottelemattomuudella ei voida pakottaa ketään mihinkään, mutta toiminta voi kääntää yleistä mielipidettä. Pyrimme innostamaan ihmisiä toimimaan itse näiden asioiden puolesta.”

    Laakso jää pohtimaan kysymystä, saako lakia rikkoa, kun kyse on ympäristönsuojelusta.

    ”Monet asiat kautta historian ovat olleet laittomia, mutta joita vastaan toimimista pidetään nyt suurena sankaruutena.”

    Tällä hetkellä Greenpeace kampanjoi ärhäkästi arktisten alueiden suojelemiseksi öljynporaukselta. Arktiset alueet ovat osa laajempaa ilmastokampanjaa, jossa pelataan paljon myös symboliikalla.

    ”Jääpeite häviää silmissä, mutta silti nämä yhtiöt menevät pohjoiseen pumppaamaan vielä lisää öljyä ja kiihdyttämään siten ilmastonmuutosta. Toiminta kuvaa kaikkea sitä, mikä on tällä hetkellä väärin. Ollaan valmiita tekemään massiivisia investointeja, jotka vievät meidät täysin väärään suuntaan.”

    Laakson mukaan samaan välinpitämättömyyteen törmätään kaikkialla maailmassa.

    ”Greenpeacea arvostellaan siitä, että järjestö vastustaa teollisuutta. Toimimme ympäristön tuhoamista vastaan. Ympäri maailmaa on poliitikkoja ja yrityksiä, jotka tavoittelevat voittoja lyhyellä tähtäimellä tilanteessa, jossa ilmastokriisiin kuitenkin löytyy jo ratkaisuja. Uusi teknologia olisi saatava käyttöön mahdollisimman pian.”

    Greenpeacen suurimpana saavutuksena Suomessa Laakso pitää Lapin metsäkiistan ratkaisua. Sen myötä Ylä-Lapissa suojeltiin yli 100 000 hehtaaria vanhoja metsiä.

    Toinen mieleen painunut saavutus oli Etelämantereen suojeluun johtanut sopimus. Greenpeace teki pitkän kampanjan, johon kuului muun muassa leiri Etelämantereella. Lopulta kansainvälinen paine suojeluun kasvoi riittävän suureksi.

    ”Tapaus oli hyvä esimerkki siitä, että moni asia vaikuttaa mahdottomalta, kunnes se toteutuu.”

    KATJA LAMMINEN

    Avaa artikkelin PDF