Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Kärjistetyt, epätodelliset asenteetpattiuttaneet susikeskustelun Suomessa

    Susikeskustelu käy internetissä kiivaana. Kari Salonen
    Susikeskustelu käy internetissä kiivaana. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkisto

    ”Toiset vaativat suojelua ja toiset taas, että sudet pitäisi viedä näiden suojelua kannattavien iloksi Helsingin puistoihin”, havainnoi tutkimusjohtaja Pentti Raittila kuumana käyvää keskustelua susista.

    Raittila vetää Tampereen yliopiston Comet-tutkimuskeskuksessa tutkimushanketta, jossa arvioidaan mediassa esiintyvän vihapuheen vaikutusta sananvapauteen. Hän arvioi Maaseudun Tulevaisuuden verkkolehdessä ilmestyneitä uutisia maaseudun susitilanteesta sekä niihin tulleita kommentteja.

    ”Molemmilla puolilla on kärjistetty, heikosti todellisuutta vastaava kuva keskustelukumppanista. Eivät maaseudun ihmiset ole sellaisia kuin kaupunkilainen susiensuojelija ajattelee, eivätkä kaupunkilaiset suojelijat sellaisia, miksi susien kaatoja puolustavat heidät kuvittelevat.”

    Raittila painottaa, että kuumentuneessa yhteiskunnallisessa ongelmassa ei auta vaieta ja pistää päätä pensaaseen vaan tarvitaan avointa keskustelua, jotta maaseudulla paikoin hyvin todelliseen ongelmaan löydetään ratkaisuja. Vuoropuhelun synnyttäminen ääripäiden välille on etenkin lehdistön tehtävä.

    MT:n verkkolehden viikon kysymys susista noudatti hänen mukaansa kaavaa, jolla verkkokeskustelut usein etenevät. Toissa viikolla avattu kysymys keräsi ennätysmäärän vastauksia ja kirvoitti niin kiivaita kommentteja, että muutamista oli pakko poistaa laittoman uhkailun ja usuttamisen puolelle menneitä ilmaisuja.

    ”Syntyy jankkausta, jossa toistetaan sivukaupalla samoja väitteitä. Ei sieltä paljon uutta ajatusta ole luettavissa kummaltakaan puolelta.”

    Vaikka susirajan molemmin puolin on havaittavissa laillisen rajoja kolkuttavaa kiihkoa, Raittila varoo rinnastamasta ilmiötä maahanmuuttajista käytyyn vihapuheeseen.

    ”Maahanmuuton suhteen on kysymys syvemmistä asioista siinä mielessä, että se keskustelu loukkaa ihmisarvoa, aiheuttaa syrjintää ja voi johtaa jopa rasistiseen väkivaltaan.”

    Raittila arvelee, että susikeskusteluun osallistuneet kykenisivät tuntuvista mielipide-eroista huolimatta ”istumaan saman saunan lauteilla”.

    ”Tosin enhän minä tiedä, missä määrin te olette näitä (verkon kommentteja) joutuneet moderoimaan”, hän lisää.

    Cometin tutkimushanke osoittaa, että verkon koventunut sanankäyttö on kaventanut sananvapautta Suomessa. Raittilan mukaan tämä tapahtuu kahta kautta:

    ”Sananvapautta kaventaa se, jos asiantuntijat eivät enää halua tulla julkisuuteen, koska he ovat saaneet jälkikäteen niin paljon lokaa niskaansa niin verkossa, sähköpostitse kuin puhelimitse.”

    Näin on selvimmin tapahtunut ravinto- ja terveysasioissa sekä maahanmuuttoa koskevassa sananvaihdossa. Yksi esimerkki on uutisointi sikainfluessarokotteista, mistä noussut kohu löi ajoittain pahasti yli laidan.

    ”Samoin on erityisen ikävää se häpäisy, jota maahanmuuttoalan asiantuntijat ovat saaneet verkossa. Se on vähentänyt heidän haluaan esiintyä julkisuudessa”, Raittila toteaa.

    Osansa herjaamisesta ovat saaneet myös toimittajat. Kaikki eivät enää halua kirjoittaa vaikeimmista aiheista.

    Viestintäoikeuden määräaikainen professori Päivi Tiilikka Helsingin yliopistosta on tehnyt samat havainnot.

    ”On mahdollista, että julkisessa keskustelussa ei näiden (vaikeiksi koettujen) aiheiden osalta esitetä niin moniäänisiä mielipiteitä, koska ihmiset eivät halua tulla perusteettoman kritiikin pelossa keskustelemaan lainkaan. Mutta on vaikea täsmällisesti sanoa, miten suuri vaikutus on”, hän sanoo.

    Tiilikka muistuttaa, että toimiva sananvapaus on yhteiskunnassa välttämätöntä.

    ”Eräät viestinnän tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että verkko ja sosiaalinen media eivät ole lisänneet hedelmällistä keskustelua niin paljon kuin olisi voinut kuvitella, koska samanmieliset kerääntyvät yhteen keskustelemaan.”

    Toinen puoli sananvapauden kaventumista onkin se, missä määrin tätä perusoikeutta kavennetaan sillä, että kommentteja joudutaan moderoimaan pois, jatkaa Raittila.

    Nykyisin kaikki lehtitalot moderoivat eli tarkistavat ja tarvittaessa poistavat keskusteluista sopimattomia ilmauksia.

    ”Jos liikaa moderoidaan eivätkä ihmiset pääse purkamaan paineitaan, siirtyykö keskustelu jonnekin muualle, esimerkiksi ulkomaisille palvelimille?” Raittila pohtii.

    Tutkimuksessa verkon vapauden puolustajat ovatkin esittäneet, että jos väkivaltaa lietsova keskustelu päästettäisiin julki, vihamieliset kommentit voitaisiin kumota keskustelijoiden keskinäisellä itsesääntelyllä. Tällöin ihmisten ajattelu voisi aidosti muuttua.

    KAIJALEENA RUNSTEN

    Avaa artikkelin PDF