Maailman kallein hampurilainensyntyy käsityönä laboratoriossa
Maailman kallein hampurilaispihvi maksaa 250 000 euroa.
Pihviä kootaan käsityönä hollantilaisen yliopiston laboratoriossa. Tutkijat askartelevat 3 000 pienen keinolihapalan kanssa.
Hampurilainen menee parempiin suihin marraskuussa.
Silloin myös Maastrichtin yliopiston professorin Mark Postin keinolihatutkimuksen salaperäinen rahoittaja tulee julkisuuteen.
In vitro -liha, keinoliha, synteettinen liha, tekoliha.
Laboratoriossa eläimen kantasoluista kasvatetulla lihalla on monta nimeä.
Post kertoo puhelimessa, että lihanviljelyn teknologia on ollut olemassa jo vuosikymmeniä. Viime vuosina ei ole tehty isoja läpimurtoja, vaan on hyödynnetty alunperin lääketieteen käyttöön suunniteltua teknologiaa.
”Kukaan ei ollut tarpeeksi hullu keksiäkseen, että tätä voisi käyttää ruuan tuotantoon”, Post naureskelee.
Pieniä lihapaloja voi jo viljellä laboratoriomaljassa aika helposti. Kasvatetut lihasköntit ovat pari kolme senttiä pitkiä ja leveitä, millimetrin paksuisia.
Teollisessa mittakaavassa keinolihaa tuotettaisiin isoja massoja bioreaktoreissa.
Post itse ajautui keinolihan pariin sattumalta kuusi vuotta sitten. Hän oli Eindhovenin teknillisessä yliopistossa mukana projektissa, jossa tutkittiin lihaskudoksen rakentamisesta lääketieteellisiin tarkoituksiin.
Post huomasi teknologian sopivan lihan tuottamiseen. Tutkijaryhmä tähtäsi aluksi makkaraan.
”Rahoittajani oli kuitenkin kiinnostuneempi hampurilaisista.”
Helmikuussa Yhdysvaltain tiedeviikoilla arvailtiin, että Postin tutkimusta rahoittaa jokin iso hampurilaisyritys.
Post pohtii, että pikaruokaketjut ovatkin luultavasti ensimmäisiä keinolihan hyödyntäjiä. Ne käyttävät isoja määriä prosessoitua lihaa.
Postin mukaan keinolihassa on järkeä, koska perinteinen lihantuotanto ei pysty vastaamaan maailman kasvavaan lihannälkään.
YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO on arvioinut, että lihan kulutus maailmassa kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä.
Maapallolla on silloin yli yhdeksän miljardia ihmistä. Lihan tuotannon pitäisi lisääntyä yli 200 miljoonalla tonnilla 470 miljoonaan tonniin.
Eläintaudit ja tuotannon ympäristövaikutukset ovat muita perusteita lihanviljelylle. Keinoliha saattaa myös kiinnostaa eläinten oikeuksista huolestunutta kuluttajaa.
”Minulla ei ole epäilystäkään, etteikö meidän pitäisi katsoa tätä tietä loppuun”, Post sanoo.
Isoin haaste keinolihatutkimukselle on Postin mukaan niukka rahoitus. Aiheen kimpussa on nyt noin 30 tutkijaryhmää.
”Jos rahaa ja aivoja olisi rajattomasti käytössä, kestäisi luultavasti 10–15 vuotta, ennen kuin liha olisi supermarketissa”, Post sanoo.
Tutkijan mukaan keinoliha muuttaa lihateollisuuden täysin.
”Uskon, että 50 vuoden kuluttua muistelemme inholla, että olemme koskaan tuottaneet lihaa tällä tavoin.”
Post arvelee, että lihan tuotanto on silloin kielletty. Karjaa kasvatetaan ehkä maan alla mustan pörssin myyntiin.
Tutkija uskoo, että tavallinen lihansyöjä valitsee marketissa ostoskärryynsä ruumiin ulkopuolella kasvatettua lihaa. Ainakin 25 vuoden kuluttua.
”Hyllyssä on kaksi identtistä tuotetta, joista toinen on kasvatettu eläimessä. Etiketissä lukee, että eläimet ovat kärsineet tästä. Vaihtoehtona on viisi kertaa halvempi keinoliha, joka maistuu ja tuntuu samalta ja on laadultaan taattu. Kumman valitset?”
Arvio hintaerosta perustuu lihan nykyiseen, keinotekoisen matalaan hintaan. Hollannissa lihantuotanto ei Postin mukaan kannata. Lihan hinta ei ole seurannut kallistuvaa viljan hintaa.
Lisäksi Post näkee, että tulevaisuudessa lihasta kannetaan 25 prosentin ekovero.
Laboratoriossa lihan tuotanto alkaa siitä, että teurastamon ylijäämälihasta otetaan solunäyte.
Luustolihaksen kantasolut lisääntyvät nopeasti ravintoliuoksessa. Ne erikoistetaan lihassoluiksi.
Soluja harjoitetaan antamalla niille sähköimpulsseja. Vaikutus on sama kuin eläimen liikkuessa: solusta tulee jäntevämpi.
Postin ryhmä käyttää lisäksi naudan sikiöseerumia. Siitä pyritään eroon.
Myös antibiootteja tarvitaan. Post uskoo, että niistä päästään lopulta eroon.
”Haluamme nyt tehdä ensimmäisen hampurilaisen, sitten voimme alkaa kehitellä prosessia paremmaksi.”
Kukaan ei oikeastaan ole vielä maistanut keinolihaa.
Paitsi eräs venäläinen toimittaja, joka oli tutustumassa Postin laboratorioon. Hän nappasi suuhunsa pienen, raa’an palasen.
”Se ei ollut oikea tapa maistaa. Tarvitaan isompi pala ja se pitää valmistaa ruuaksi. Ja sen teemme lähikuukausina”, Post sanoo.
PAULA TAIPALE
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
