Maaseudun Tulevaisuus palasi kaupunkiin
Juissi Vainiola johdatti Maaseudun Tulevaisuuden onnistuneelle paluukeikalle Flow-festivaaleilla. Ville-Petteri Määttä Kuva: Viestilehtien arkistoPunkyhtye Maaseudun Tulevaisuus teki paluun isoille lavoille Helsingin Suvilahdessa reilu viikko sitten järjestetyillä Flow-festivaaleilla.
Kyyjärven ylpeys 80-luvulta oli yllättävä valinta kaupunkikulttuuria juhlistaville festivaaleille, myöntää solisti Juissi Vainiola.
”Ei me tehdä mitään varsinaista keikkamyyntityötä, mutta ei muutenkaan olisi Flow ollut ihan ensimmäisten joukossa, jolle oltaisiin alettu kaupittelemaan.”
Festivaalin tavoitteena on kuitenkin ollut uusien artistien ohella etsiä vanhempia yhtyeitä, jotka ansaitsevat tulla uudelleen esitellyiksi.
”Vanha sanonta, että ’ketään ei tulla hakemaan kotoa’, ei kyllä pidä ihan aina paikkaansa. Meidät haettiin kotoa”, Vainiola tuumaa.
Vastaanotosta innostunut yhtye lupailee jo varovaisesti ensi kesällekin keikkoja. Uusia kappaleitakin on jo soiteltu, vaikka levytys on päivätöissä käyvillä punkkareilla kaukana mielestä.
Maaseudun Tulevaisuus ponnisti 80-luvun puolessa välissä Keski-Suomen Kyyjärveltä. Kaimalehtikin kiinnostui jo tuolloin yhtyeen vaiheista.
”Nimi on keksitty Kyyjärven maineikkaassa Esson baarissa, missä oli pitkään maailman viimeinen 20 pennin pajatso”, Vainiola muistelee.
Treenikämppäkin löytyi kunnan paloaseman kellarista, kun joku paikallisista päättäjistä suhtautui nuoriin punkkareihin myötämielisesti.
”Saatiin aika vapaamuotoiseen käyttöön ne tilat, jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Ei mennä siihen sen tarkemmin”, Vainiola nauraa.
Vuonna 1985 jäseniksi vakiintuivat laulaja-kitaristi Vainiolan ohella Flow’ssakin soittaneet Jouni Nieminen bassossa ja Jaakko Uusisalo rummuissa.
Ensimmäisen, Agrikulture-EP:n julkaisun jälkeen keikkaa riitti ulkomaankiertueeksi asti. Alakulttuurin edustajat kokivat kuitenkin kovempiakin aikoja.
”Oltiinhan me aikamoisia kummajaisia tietenkin siihen maailmanaikaan. Minäkin olen joskus saattanut joutua vähän juoksemaan tai ottamaan fyysistä kontaktia vastaan”, Vainiola kertoo.
Yhtye hajosi pian toisen pitkäsoiton jälkeen, kun kiinnostus lopahti ja jäsenet asuivat eri puolilla Suomea.
Muutama vuosi sitten maaseudun Tulevaisuus alkoi kuitenkin taas kartoittaa keikkakuntoaan levy-yhtiönsä, Tampereen Hiljaisten Levyjen 25-vuotisjuhliin.
”Laitettiin itsellemme todella kovat ennakkoehdot. Okei, kokeillaan, treenataan, ja jos tuntuu yhtään siltä, että on löystynyt tai kellekään tulee mikään sellainen hekottelunostalgiafiilis, niin sitten se pitää unohtaa.”
Lisää potkua antoivat puheet kokoelman julkaisusta. Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen Rocket Recordsin julkaisema Complete-kokoelma näki päivänvalon vuonna 2012.
”Aika nopeasti selvisi, että ennen kaikkea tämä on edelleen todella hauskaa ja on tosi vahva yhteys ja kemiat tyyppien välillä”, Vainiola kertoo.
Se näkyi myös Flow-festivaalin keikalla. Yhtye esitteli taidolla koko tuotantoaan aggressiivisesta yhteiskuntakritiikistä post-punk-maalailuun.
Vainiolan mukaan teiniangstista on vihdoin päästy eroon. Paatos oli kuitenkin kohdallaan, kun Uusisalo hakkasi perinteiseen tyyliinsä rumpuja seisaallaan.
”Mikään ei ole niin säälittävää kuin joku tuollainen vanha, ennen energinen punkrockbändi, joka yrittää esittää itseään ja tehdä sitä samaa juttua viisi kertaa löysemmin.”
Esimerkkejä otteensa menettäneistä punkkareista ei Vainiolalta saa kuitenkaan kiskottua.
”Suomi on pieni maa, ja täällä on kaikki kavereita”, hän nauraa.
Olli Toivanen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
