Elefantit vammautuvat ansoista ja räjähteistä
Norsu purskuttaa mielellään päälleen savea ja mutaa. Siten sen iholle muodostuu hyttysiltä ja auringolta suojaava kerros. Eero Ketola Kuva: Viestilehtien arkistoSininärhen räpsähtävä, rullaava ääni saa jatkoa norsun törähdyksestä. Kookospalmumetsästä astelee esiin suuri norsu, joka vetää ketjulla perässään valtavaa tukkia.
Eläintä ohjaava mies kertoo, että norsu on 67 vuotta vanha ja painaa lähes kahdeksan tonnia.
Oikealla avautuvalla aukiolla astelee hiljaisena noin kolmenkymmenen elefantin lauma. Valtaosa on parivuotiaita, toiset vain muutaman kuukauden ikäisiä.
Mutaisessa joessa kahlaa iso norsu heittäen lähes tauotta savea ja hiekkaa selkäänsä.
Sri Lankan maaseutuväestö on köyhää. Perheiden toimeentulo on riippuvainen sadon onnistumisesta.
Viljelijät pyrkivät kaikin tavoin estämään elefanttien tulon pelloille, joten he kaivavat ansakuoppia ja virittävät sähköaitoja. Vuosittain parikymmentä elefanttia kuolee sähköiskuihin.
Pitkän sisällissodan aikana armeija aseisti kyläläisiä ja opetti heitä aseiden käytössä. Tarkoituksena on, että sinhalakylät olisivat kyenneet puolustautumaan mahdollisia tamilitiikerien iskuja vastaan. Aseita käytettiin kuitenkin elefanttien ampumiseen.
Kolmekymmentä vuotta kestäneet sisällissodan aikana paljon norsuja astui viidakossa maamiinoihin. Norsujen orpokodille tuotiin norsuja, joiden toinen jalka oli vakavasti vammautunut miinan räjähdyksestä. Ammattitaitoiset hoitajat pyrkivät kaikin tavoin auttamaan niitä.
Viljelijät tekevät myös kotitekoisia pommeja, joita kutsutaan nimellä hakka patas. Ne on piilotettu hedelmän sisään. ja norsun haukatessa hedelmää hakka patas räjähtää sen suussa. Sen jälkeen eläin ei voi juoda eikä syödä, ja seurauksena tuskallinen kuolema.
Norsujen orpokodissa eläimet opetetaan tekemään työtä, mutta enää niitä ei käytetä niin paljon tietyömailla ja rakennuksilla kuin aiemmin.
Nykyisin metsissä ja teiden perusparannustöissä koneet ovat lähes korvanneet eläintyövoiman.
Norsua ei ole aivan helppo hoitaa. Se syö paljon, ja sille pitää tuoda miltei kuorma-autollinen ruokaa päivässä.
Sri Lankan norsujen murheellisinta aikaa oli 1800-luku. Eläinten lukumäärä putosi siirtomaavallan aikana 12 000 yksilöstä noin 800:aan.
Norsuja ammuttiin ja pyydystettiin lähetettäväksi eläintarhoin Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.
Sri Lankan itsenäisyyden aikana norsuja on pyritty suojelemaan perustamalla suuria kansallispuistoja. Eläinten määrä on noussut tasaisesti, ja nyt saarella on lähes neljätuhatta yksilöä.
Lisääntymiskyisten naaraiden määrä on noin 1 500. Tämä merkitsee 200–250 poikasta vuosittain.
Norsut kuuluvat erottamattomasti Sri Lankaan. Lehdet julkaisevat uutisen lähes jokaisen elefantin kuolemasta. Uusi suojeluprojekti Gaja mithuoro pyrkii muuttamaan asenteita ja siirtämään suojelun sanoista tekoihin.
Kansallispuistoja muistuttavia suojelualueita on Sri Lankassa runsaat miljoona hehtaaria. Niissä elää tuhatkunta norsua. Muualla eläimet tarvitsevat kyläläisten ja maaseudun asukkaitten suojelun.
Eero Ketola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
