Professori: Maatalouden tehostaminen pelastaisi metsiä Afrikassa – ruuantuotannon kasvu on perustunut peltojen lisäämiseen metsää hakkaamalla, nyt on aika kasvattaa hehtaarisatoja

Saharan eteläpuolisessa Afrikassa huomio on kohdistunut sademetsien ohella savannimetsiin, joissa metsäkato on ollut nopeinta verrattuna muihin maanosiin. Kuva: Jukka Koivula

Fossiilisten polttoaineiden käytöstä samoin kuin kulutustottumuksistamme aiheutuvien päästöjen vähentämisen sijaan on maankäyttösektorin ja erityisesti metsien rooli hiilinieluna korostunut suomalaisessa ilmastokeskustelussa.

Vinoutuneisuudestaan huolimatta kotimainen keskustelu osoittaa, että ilmastonmuutoksen hillinnässä onnistuminen on monien osatekijöiden summa, jotka yhdessä muodostavat perustan kestävälle kehitykselle.

YK:n määrittelemät 17 kestävän kehityksen tavoitetta, joihin lukeutuvat niin ilmastotoimet kuin kestävä kulutus ja tuotanto, jäsentävät erinomaisesti tätä monimutkaista kokonaisuutta.

Pyrittäessä turvaamaan maapallon kestävyys pitkällä aikavälillä on huomioitava kestävän kehityksen osatavoitteiden keskinäinen riippuvuus sekä tavoitteiden poikkeavat painotukset eri maanosien välillä.

Osatavoitteiden saavuttamiseen voi liittyä sekä myönteisiä että kielteisiä ilmastovaikutuksia, mistä syystä kokonaisuuden hallinta on tärkeää.

Maailmanlaajuisesti metsät, erityisesti trooppiset sademetsät, ovat tärkeä hiilinielu.

Saharan eteläpuolisessa Afrikassa huomio on kohdistunut sademetsien ohella savannimetsiin, joissa metsäkato on ollut nopeinta verrattuna muihin maanosiin.

Metsäkatoa on pyritty jarruttamaan muun muassa metsänistutushankkeilla, joita on toteutettu niin hallitusten, kansalaisjärjestöjen kuin erilaisten avustusorganisaatioidenkin toimesta. Näillä hankkeilla on paikkansa ensisijaisesti tietoisuuden lisäämisessä.

Saharan eteläpuolisessa Afrikassa metsäkadon perimmäiset syyt juontavat 1960-luvulta voimakkaana jatkuneeseen väestönkasvuun yhdistettynä maatalouden heikkoon tuottavuuteen.

Afrikka on muuttunut puolessa vuosisadassa nettomääräisesti tarkasteltuna elintarvikkeita vievästä maanosasta tuonnista riippuvaiseksi.

Maapallon väestön on arvioitu kasvavan nykyisestä noin 7,7 miljardista 9,7 miljardiin vuoteen 2050 mennessä.

Voimakkaimpana väestönkasvu jatkuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, missä väestön ennustetaan yli kaksinkertaistuvan nykyisestä runsaasta miljardista vuoteen 2050 mennessä.

Maailmanlaajuisesti ainutlaatuista on, että voimakkaasta väestönlisäyksestä huolimatta runsaat 60 prosenttia ihmisistä asuu edelleen maaseudulla.

Afrikkalaisen maatalouden suurin haaste on ollut alhainen tuottavuus. Hehtaarisatojen kohoaminen, joka on muissa maanosissa ratkaissut kasvaneen väestön ravinnon tarpeen, on ollut Afrikassa hidasta.

Maataloustuotannon kasvu on perustunut ensisijaisesti peltopinta-alan lisäämiseen metsää hakkaamalla hehtaarisatojen kasvattamisen sijaan.

Ravinnon tuotanto kasvoi Afrikassa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n raportin mukaan 1960-luvulta 2010-luvun vaihteeseen noin 2,7 prosenttia vuodessa, kun väestö lisääntyi vastaavaan aikaan 2,6 prosenttia vuodessa.

Käytännössä monet Afrikan maista ovat olleet riippuvaisia elintarvikkeiden tuonnista ja ruoka-avusta.

Afrikkalaiselle maataloudelle on ollut leimallista tuotannon perustuminen pienillä tiloilla harjoitettavaan matalan riskin kotitarveviljelyyn. Keinolannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö pientiloilla on vähäistä samoin kuin satoisten lajikkeiden siemeniin satsaaminen.

Viljelyn pienimuotoisuuden ja markkinoiden kehittymättömyyden johdosta tiloille ei ole ollut kannattavaa eikä niillä ole ollut varaa investoida tehokkuutta parantavaan viljelyteknologiaan.

Niin ikään merkittävästi maataloustuotannon kehittymistä on jarruttanut suullisiin sopimuksiin perustuva yhteisöllinen maanomistus, mikä on rajoittanut investointeja tuottavuuden parantamiseen.

Tilanne on kuitenkin korjautumassa viime aikoina toteutettujen yhteisömaiden rekisteröintien ansiosta, mikä on lisännyt maan käyttöoikeuden haltijan oikeusturvaa.

Ilmastonmuutoksen hillinnän ja ruokaturvan parantamisen näkökulmasta maataloustuotannon tehostaminen pinta-alayksikköä kohti on välttämätöntä, jotta viljelymaan raivauksesta johtuva metsäkato saadaan hallintaan.

Haastetta lisää vielä, että ilmastonmuutoksen on ennakoitu koskettavan voimakkaimmin juuri Afrikkaa.

Ei tule kuitenkaan unohtaa, että maanosasta löytyy myös myönteisiä esimerkkejä tehokkaasta ja kestävästä maataloudesta, jotka ovat monistettavissa koulutuksen, neuvonnan ja taloudellisten tukitoimien kautta.

Maatalouden kokonaisvaltainen kehittäminen on parasta ilmastopolitiikkaa Afrikassa ja mahdollistaa metsäkadon pysäyttämisen.

Harri Siiskonen

professori

Itä-Suomen yliopisto

Kaikki MT:n mielipidekirjoitukset