huidunperä Tärkeiden vaalien aattona

Vaalit ovat tuloillaan, tällä kertaa erityisen tärkeät vaalit.

Pohjoisessa demokratiassamme on neljät vaalit hoidettavina. Niistä kunnallisvaalit menevät koko lailla laatuisasti, kun alue rajoittuu omaan kuntaan ja ehdokkaatkin ovat monesti varsin tuttuja.

Suurin vaiva tunnolliselle kansalaiselle syntyy tavallisesti kansanedustajien vaaleissa, kun valittavia puolueita ja ehdokkaitaan on runsaasti tarjolla.

Kuntavaalit ovat merkitykselliset nähtävästi senkin vuoksi, että maassa on paljon voimia, jotka haluavat sada kuntiemme määrän vähennetyksi muutamaan kymmeneen.

Jos ja kun äänestäjä haluaa toimia oman kuntansa olemassaolon säilyttämiseksi ja estää sen liittämisen suurempaan ja voimallisempaan, on kuntavaaleissa äänestettäessä asia otettava huomioon.

Ei pidä äänellään tukea näitä tällaisia tahoja, toteaa meillä Kylä-Huinala.

Muut vahvistivat iltakahveilla puintien jälkeen, että kuntavaaleissa otetaan nyt epäsuorasti kantaa koko kuntalaitoksen asemaan ja merkitykseen. Nykyinen kuntaministeri ajaa uudentyyppisiä suurkuntia, jopa koko pääkaupunkiseudun yhdistämistä.

Uhanalaisessa kunnassa valtuutetut saattavat laidasta laitaan olla ajatusta vastaan, mutta kuntaministerin puolueen kannattaminen tulkitaan valtakunnan mediassa varmasti myös kuntaministerin ajatusten kannattamiseksi.

Tilastolliset vuosikirjamme ovat erinomaisesti huolehtineet siitä, että niiden sivuilla julkaistaan yksityiskohtaiset historialliset tilastot vaaleihin osallistumisesta ja saaduista tuloksista.

Kiintoisaan historiaan käydyistä vaaleista voi siten tutustua vuosi vuodelta.

Selvää on, että maan ensimmäisissä vaaleissa osanottajamäärä oli vielä vaatimaton ja että vallinneet olosuhteet ovat vaikuttaneet vaalituloksiin.

Kun ensimmäiset eduskuntavaalit järjestettiin, äänioikeutetuista miehistä niihin osallistui 69 prosenttia ja naisista vain 60 prosenttia.

Seuraavina vuosina innostus laimeni tiheiden vaalien seurauksena, ja vasta 1940-luvulle tultaessa päästiin keskimäärin yli 70 prosentin osallistumisasteeseen ja 1960-luvulla yli 80 prosentin.

1990-luvulta lähtien osallistuminen on ollut valtiollisissa ja kuntavaaleissa 65–68 prosentin luokkaa. Esimerkiksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa miesten äänestysprosentti oli 67 ja naisten 67,7.

Presidentin ykkös- ja kakkosvaaleissa osallistumislukemat ovat kuitenkin yli seitsemänkymmenen.

Erikoista on, että Suomen alhaiset äänestysluvut poikkeavat muista Pohjoismaista. Pohjoismainen tilasto kertoo, että Suomen ja Ahvenanmaan vaaleissa osallistumisaste on keskimäärin 65 prosenttia, kun se Norjassa on lähes 80 ja Tanskassa ja Ruotsissa yli 80 prosenttia.

Kunnallisvaaleissa osanotto 1930-luvulla oli korkeintaan hieman yli 40 prosenttia ja nousi vasta 1960-luvulla yli 70 prosentin, jopa lähelle 80:tä prosenttia.

Hämmästyttävästi se 2000-luvulle tultaessa laski 56–61 prosenttiin, varsinkin kaupungeissa.

Viime kuntavaaleissa kaupunkimaisissa kunnissa äänesti 59,7 prosenttia, taajaan asutuissa kunnissa 63,2 ja maaseutumaisissa kunnissa 65,7 prosenttia äänioikeutetuista, kertoo tilastokirja.

Maaseudulla kunnallisvaalit katsotaan merkittäväksi tapahtumaksi, kun ehdokkaat tunnetaan ja vaikutusmahdollisuuksiin uskotaan paremmin kuin suurkaupungeissa.

Äänestämättömät tapaavat selittää menettelyään sillä, ettei heidän äänestämisellään ole vaikutusta. Tällä kertaa se merkinnee jotain?

Kohtalonamme on, että aluetta on maassamme huikeasti mutta kansakuntaa vähänlaisesti. Pohjoismaista sama pätee Norjaan, kun taas Tanska on väkilukunsa suuruuden ja valtiollisen alueensa vähäisyyden vuoksi erikoistapaus.

Erikoiskysymys on sitten maaseutumme ja maataloutemme. Tilastollinen vuosikirja totesi vuoden 1975 painoksessaan, että ammatissa toimivaa väestöä maa- ja metsätaloudessamme oli vuonna 1970 yli 425 000 henkeä.

Vuoden 2011 tilastollinen vuosikirja taas toteaa näiden elinkeinojen työllistävän vajaat 89 000 henkilöä. Maatalouden runsas koneellistuminen on kehityksen aiheuttaja.

Kun nyt päivittäin lukee lehdistä maailman väestön runsaasta kasvusta ja sen maataloustuotannon merkityksestä, ja etenkin ongelmista, korostuu kotimaisen maataloustuotannon osuus ja merkitys kansakunnalle.

On aihetta riittävän ajoissa panostaa riittävästi omaan maatalouteen ja sen kannattavuuteen, jotta tulevista haasteista selvitään.

Muistettakoon erityisesti, että ruuan tuotannosta huolehtiminen ei ole lyhytjänteistä toimintaa, vaikka maataloutta tuntemattomien mielestä asia niin saattaa olla. Niin tähdennettiin Huidunperällä keskustelun päätteeksi.

HEIKINTYTÄR

Avaa artikkelin PDF