kalajuttu Punainen Veni, Vidi, Vici
Kuksa-Pertti nostaa taimenen kämpän hiekalle. Perkaa sen kuin edellisenkin, huuhtelee ja pyyhkii puukkonsa kumisaappaan varteen. Toinen menee suolaan huomiseksi ja toinen folioon ja märkään sanomalehteen. Mausteiksi riittävät suola ja voi. Työn tehtyään Pertti istahtaa kämpän portaalle ja kaivaa askista tupakan.
Seuran lampi on hyvä. Kahden harjanteen sylissä syvä ja päissä ojat, joissa on tammukkaa. Pari viikkoa sitten oli istutettu isompaa punalihaista.
Ukot olivat aamusta saakka piiskanneet perholla lammen pintaa ja raapineet uistimilla syvänteiden reunoja. Ei tärpin tärppiä. Kuvia oli vaihdettu ja perhoja, vaappuja ja jigejä kokeiltu. Kalaa ei tullut.
Kuksa-Pertti oli seurannut miehiä iltakuuteen saakka. Sitten hän oli virittänyt vieheensä, heittänyt rannan murtoveteen ja viskannut perään vielä kourallisen kiviä. Niin hän taimenensa otti.
Aina tulee ilta. Osa porukasta lähtee kotiin ja loput jäävät kämpälle syömään ja saunomaan ja juomaan. Kuksa-Pertti syö taimenen kylkeä ja kuulee, kuinka puheensorina nousee hiljaksiin siihen asti, kunnes kehuminen alkaa. Tiedetään, mikä on paras vapa tai perho. Kehutaan uudestaan edellissyksyn ammutut linnut ja kaadetut hirvet. Kenellä on komein kuksa, leikkaavin puukko tai tarkin luodikko. Miehet kehuvat kaiken muun paitsi omat akkansa.
Kuksa-Pertti ei olisi nimeään saanut, jos ei olisi kuksaansa väliin täyttänyt, väliin tyhjentänyt. Kämpän herraseuraan hän mahtuu, koska hirvet tahtovat kävellä hänen tähtäimiinsä ja pudota sen jälkeen myös polvilleen.
Kuksa-Pertille tarjottiin, vaikka hän hiljaisena miehenä poltteli vain tupakkaansa rappusilla ja myhäili. Kyllä hän tiesi, että kohta alkavat utelut.
”Sillä kuparisella pikkulipallako otit? Vai oliko Doctor Special?”
Hotellin omistaja istahtaa portaalle.
”Tiedätkö Pertti, mikä tämä on? Se on Chivas Regal, kallista viskiä kimaltavien purojen, lohikalojen ja jäyhien miesten maasta.”
Kuksa-Pertti osasi olla hiljaa oikeassa kohdassa. Hän katsoo pulloa ja hotellin omistajaa. Sylkäisee ja sytyttää tupakan.
”Saat koko pullon, jos kerrot, millä sait kalat.”
Päästiin yhteisymmärrykseen. Kuksa-Pertti lupaa kertoa keinonsa, mutta vasta seuraavana iltana kuuden aikoihin. Hän kierähtää lavitsalle viskipullonsa kanssa.
”Vai oliko se punainen eli oranssi Veni, Vidi, Vici?”
Seuraava aamu alkaa samanlaisella siimojen pieksennällä. Kuksa-Pertti istuskelee portailla keinautellen kippoaan ja sytyttäen välillä tupakin.
Päivä kulkee kohti iltaa. Hiljalleen pyyntiporukka palailee kämpän rantaan ja seuraa tarkkaan Kuksa-Pertin toimia. Hän virittelee vehkeitään ja vilkaisee välillä kelloaan.
Sehän panee tavallisen kohon ja ison koukun, koukkuun tupakan tumpin ja heittää sen veteen. Kiviä perään ja heti on kiinni. Kuksa-Pertti kulauttaa viskipullon lopun ja sytyttää tupakan.
”Niin, no onhan se natsan väri atrappi-väri. Onhan se punainen eli oranssi.”
Pertti ei kerro, että on useampaan kertaan löytänyt istutuskalojen mahoista tupakantumppeja. Ne kun näyttävät aivan ruokapelleteiltä. Kuudelta on kala-altaan ruokinta-aika, joten syötin perään pitää heittää vielä muutama kivi.
”Atrappi, atrappi on, mutta mistä se siihen on saanut sen Veni, Vidi, Vici?”
Pertti napauttaa punaisen Marlboro-askin rappusille miesten eteen. eikä kukaan heistä ostaa lukea, mitä askin leimassa lukee.
KIMMO HÄMÄLÄINEN
Tornio
Kuksa-Pertti osasi olla
hiljaa oikeassa
kohdassa. Hän
katsoo pulloa ja
hotellin omistajaa. Sylkäisee ja sytyttää tupakan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
